Tämä kirjoitus on osa Merikratoksen vaikuttavuuteen keskittyvää blogikirjoitussarjaa, jossa pyrimme tarkastelemaan sosiaalialan palveluiden vaikuttavuutta eri näkökulmista ja avaamaan alan keskusteluun oman näkökulmamme. Lue linkkien kautta myös kirjoitussarjamme ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs osa.
Varsinais-Suomen alueella Merikratos on tuottanut avohuollon kotiinpäin vietäviä palveluita tänä vuonna jo 25 vuoden ajan, pisimpään alueella toimineena yksityisenä palveluntuottajana. Näiden vuosien aikana sekä maailma että sosiaalialan toimintaympäristö ovat muuttuneet, niin myös yksilöiden ja perheiden tilanteet ja tarpeet ja sen myötä työntekijöiden osaamiseen kohdistuvat tarpeet. Olemme pyrkineet tuottamaan kaikkien näiden vuosien ajan mahdollisimman oikea-aikaisia ja vaikuttavia palveluita yhteiskuntavastuullisena toimijana arvojemme mukaisesti. Nöyryys kaikessa tekemisessämme on pidettävä jatkossakin mukana, koska vaikuttavuus käsitteenä ja mitattavana tavoitteena on varsin vaikea asia. Mikä johtuu mistäkin? Voiko vaikuttavuutta mitata muuten kuin laadullisesti? Mistä muutos ihmisessä ylipäätään koostuu – tehdystä työstä vai jostain ihan muusta? Olemme koonneet tekstiin joitakin näkökulmia asiakkaidemme sekä työntekijöidemme ajatuksista vaikuttavuusteeman ympäriltä.
”Palvelu on mahdollistanut sosiaalisuuden harjoittelua. Jos emme olisi saaneet palvelua lapseni olisi enemmän eristäytyneenä kotiinsa.”
Kun asiakas ei koe ulkopuolisuutta, vaan kokee olevansa arvokas osa yhteiskuntaa omana itsenään, on palvelulla saavutettu jotain merkityksellistä. Autamme monia, joilla on riskinä joutua yhteiskunnan ulkopuolelle monista eri syistä johtuen. Näitä syitä voivat olla esimerkiksi päihde- tai mielenterveyspulmat tai neuropsykiatriset erityispiirteet, jotka haastavat asiakkaan arkea, suhteita ja toiminnanohjausta laajalti. Näemme, että nämä erityisen hauraassa asemassa elävät asiakkaamme tarvitsevat aikaa ja rauhaa sekä realistisia tavoitteita, jotta muutos oikeaan suuntaan olisi mahdollista. Vaikuttavuutta lisää myös se, että toimivia käytäntöjä lähdetään rakentamaan asiakkaan omaan toimintaympäristöön ja myös asiakkaan läheiset sekä viranomaisverkostot otetaan työskentelyyn mukaan. Kun ymmärrys asiakkaan ympärillä lisääntyy, myös ympäristöllä on mahdollisuus tarjota tarvittavaa tukea.
”Olen oppinut luottamaan itseeni enemmän. Moni ennen pelottanut asia ei enää tunnu yhtä ylitsepääsemättömältä.”
Työntekijän ja asiakkaan välisen vuorovaikutussuhteen merkitys on keskeinen. Kun asiakas kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään, hän uskaltaa kokeilla työntekijän tuella asioita, joihin hän ei muuten pystyisi. Tärkeää on saada asiakas luottamaan siihen, että työntekijä ei arvostele, vaikka välillä epäonnistuisi. Työntekijä toimii esimerkkinä siitä, että voi kokeilla, vaikka aina ei onnistuisikaan. Uudet taidot ja rohkeus kokeilla syntyvät usein mallioppimisen kautta. Työntekijä ohjaa lempeästi silloin, kun ei vielä ole taitoa toimia aivan kuten tilanteeseen sopisi. Kun asiakkaan toimijuudentunto lisääntyy, hän pystyy hakemaan ja ottamaan vastaan muitakin tarvitsemiaan palveluita.
”Tilanteemme on ollut vaikea. Nyt sitä on purettu ja sanoitettu. Asioita on pitänyt käydä läpi ja hyvä niin.”
Perhe on asiantuntija omassa asiassaan. Työntekijän tehtävänä on pysähtyä ja olla aidosti kiinnostunut ymmärtämään, mistä kaikesta on kyse. Työntekijän teoreettinen tieto ja kyky tuoda kokemushistoriansa ammatilliseen käyttöön auttavat asiakasta hahmottamaan tilannetta ja sen juurisyitä. Asiakas ansaitsee saada samaa ymmärrystä, mitä me ammattilaisina olemme koulutusten ja kokemuksen kautta saavuttaneet ja samalla vapautua häpeän ja syyllisyyden taakasta. Kaikelle hankalallekin on löydettävissä mieli eikä ihminen itse ole vääränlainen tai viallinen. Työntekijälle on tärkeää hahmottaa asiakkaan tilanne kokonaisuutena, jotta päästään työskentelemään oikeiden asioiden äärelle. Kohdatuksi tulemisen kokemus on meistä jokaiselle hyvin hoitavaa. Sen tarjoaminen on päämäärämme aina asiakassuhteissamme.
”Jos emme olisi saaneet palvelua, olisi tilanne edelleen uuvuttava eikä näkyisi valoa tunnelin päässä.”
Joskus perheen tilanne on ajautunut umpikujaan ja erilaiset stressitekijät ja haasteet ottavat vallan. Silloin voi olla lähes mahdotonta ylläpitää toivoa omin voimin. Se, että joku näkee pienetkin valonpilkahdukset ja tarjoaa toivoa paremmasta, voi olla merkityksellisintä, mitä asiakas tilanteessaan tarvitsee. Työntekijä sanoittaa asiakkaalle sekä palvelua tilaavalle sosiaalityöntekijälle pieniäkin muutoksia kohti tavoitteita. Asiakkaan voi olla joskus vaikeaa tunnistaa itse, missä on edistytty. On tärkeää tarkastella yhdessä asiakkaan kanssa, mikä kaikki positiivisiin vaikutuksiin on johtanut. Se kasvaa, mihin kiinnitetään huomiota. Kun työntekijän työote on voimavara- ja ratkaisukeskeinen, ennen pitkää myös asiakas itse alkaa nähdä omia tai perheensä vahvuuksia ja uskoa itseensä. Toivon synnyttäminen, tasavertaisuus, häpeästä vapauttaminen sekä asiakkaan itsensä mielekkääksi kokemisen mahdollistaminen ovat yhteistä suhteisiin asettumisen tapaamme ja yli 20 vuoden kokemuksellamme uskomme sen vaikuttavuuteen.
Hanna Seppälä
aluejohtaja
Merikratos Varsinais-Suomi
Perhekuntoutuskeskus Kajo
Mikko Niemelä
palvelujohtaja
Merikratos Varsinais-Suomi
