Minun polkuni - rohkeasti uuteen!
Olin neuvola- ja kouluterkkari yli 20 vuotta. Pidin paljon työstäni. Tuli kuntaliitosten aika. Pieneltä kunnalta hävisi organisaatiomuutosten myötä mielestäni liikaa perheille tarjottavia tukipalveluita ja hyviä käytänteitä neuvolatyön arjesta. Työtä ei voinut tehdä enää niin laadukkaasti kuin halusin. Päätin hypätä rohkeasti uuteen.
Päädyin lastenkodin ohjaajaksi. Työskentelin pari vuotta Vääksyssä yksityisessä lastenkodissa ja huomasin viihtyväni hyvin työssä. Työ oli vaihtelevaa, ei niin pakkotahtista ja byrokraattista kuin terveyskeskustyö, ja arjessa oli enemmän aikaa lapsille. Asioita pystyi jatkamaan seuraavana päivänä, viikkona, kuukautena, eikä pitänyt saada valmista tunnissa tai parissa. Pääsin ulos ja liikkumaankin työaikana! Tuntui kivalta tehdä merkityksellistä työtä ja tuottaa jotakin hyvää, auttaa lapsia, joilla oli elämä oli ollut karikkoista.
Muutaman vuoden jälkeen muutin kotiseudulle Turkuun ja aloin hakea töitä täältäpäin lastenkodista. Vahingossa törmäsin Aapeluskoteihin. Nopeasti huomasin tulleeni ”kotiin” myös työsaralla. Aapeluskodissa oli arvomaailma, joka vastasi täydellisesti omaani. Sain tehdä työtä sydämellä ja lapsia oli lupa myös rakastaa. Ei ollut valtaisaa sääntöviidakkoa kaikille, vaan työ oli enemmän jokaisen lapsen yksilöllisistä tarpeista lähtevää ja tilanteen mukaan harkitusti toimimista, kodinomaista. Työntekijä sai myös tehdä virheitä ja lapsikin oppi aikuiselta, että virheisiin ei elämä kaadu. Lasten vanhemmat näkyivät paljon lastenkodin arjessa ja heihin suhtauduttiin kunnioittavasti ja lämpimästi.
Olen ollut Aapeluskodissa töissä pian kahdeksan vuotta ja työ tuntuu edelleen motivoivalta, haasteelliselta, vaihtelevalta ja palkitsevalta. Meillä on Hemmilässä työn tukirakenteita paljon, kuten kiintymyskeskeiseen työotteeseen koulutus ja siihen liittyvät kiintymyssuhdetyöpajat, perheterapeutin, psykologin ja yksilöterapeutin konsultaatiot, työnohjaukset ja tiheät tiimipalaverit sekä kriisipurkukeskustelut. Tämä on mahdollistanut mielestäni sen, että työryhmämme on hyvin yhteen hitsautunut ja jakaa saman arvopohjantyössä. Nyt kun saimme uudet lastensuojelun sijaishuollon laatusuositukset, oli ihanaa huomata, että meidän arvopohjamme istuu siihen kuin nenä päähän.
Arvoja, jotka ovat itselleni tärkeitä ja joita näen omassa työssäni muidenkin toteuttavan ovat muun muassa; lähimmäisrakkaus, inhimillisyys, lapsilähtöisyys, perheen kunnioitus, yhdessä tekeminen, luonnon kunnioittaminen, toisen aito kuunteleminen ja välittäminen.
Hemmilän kodissamme lapsilla on pieniä lemmikkieläimiä ja työntekijöiden koirat, omani mukaan lukien vierailevat välillä. Teemme retkiä ja reissuja porukalla ja juhlimme joulua, äitienpäivää, syntymäpäiviä ym. Parasta on kuitenkin arjen pienet kohtaamiset lapsen kanssa, kun näen ilon syttyvän lapsen silmiin ja välillemme syntyy lämmin kohtaaminen.
On mukavaa, kun saa olla mukana kehittämässä toimintaa ja oma ääni on arvokas. Koen, että minuun luotetaan ja minua arvostetaan työntekijänä. Haluan omalta osaltani olla tuomassa omaan työyksikkööni avoimuuden ja luottamuksen, lämmön ilmapiiriä. Pyrin kehittämään itseäni, mutta olemaan myös armollinen itselleni ja kollegoilleni. Haluan tuoda lapsille välittämisen kokemusta, turvaa ja rakkautta. Näen onnistumista, kun pois muuttanut lapsi palaa käymään ja hän on saanut elämänsä järjestykseen tai lapsi pääsee muuttamaan kotiinsa takaisin vanhempien voimaannuttua.
Työ menee toki myös paljon tunteisiin, kun siihen antautuu sydämeltään. Tulee surullisia ja voimia vieviä tilanteita. Silloin on hyvä, kun löytyy vahva ja toisiaan tukeva työyhteisö ja johtaja, joka antaa tukea ja apua ja pitää työn tukirakenteet kunnossa.
Uskon, että olen tässä työssä aina eläkkeelle asti ja ehkä vielä keikkailen sen jälkeenkin 🙂
Sari Kotaniemi
sairaanhoitaja-terveydenhoitaja, Aapeluskoti Hemmilän vastaava ohjaaja, 57v.
