Hyvinvointialueiden budjettileikkaukset herättävät vakavaa huolta meissä sosiaalihuollon palveluntuottajissa, erityisesti ennaltaehkäisevien palveluiden osalta. Asiakkaat ja sosiaalialan ammattilaiset kertovat yhä useammin, miten säästöt viivyttävät tai jopa estävät avun saamista ja lisäävät tilanteiden kriisiytymisen riskiä.
Useilla hyvinvointialueilla palveluita hankitaan keskitetysti, ja käytössä saattaa olla lisäksi asiakasohjausryhmä, jossa palveluiden tarpeeseen otetaan kantaa.
Apulaisoikeusasiamiehen tuore ratkaisu (EOAK/6302/2024) on selkeä: hyvinvointialueilla on oikeus antaa ohjeita päätöksentekoa ja määrärahoja koskien, mutta nämä ohjeet eivät saa rajoittaa asiakkaiden laissa säädettyjä oikeuksia tai viranhaltijoiden harkintavaltaa. Sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida asiakkaan tarve itsenäisesti ja tehdä päätökset sen pohjalta, riippumatta alueellisesti annetuista säästöohjeista.
Myös Pohjois-Suomen aluehallintovirasto toi esiin saman viestin tuoreessa valvontapäätöksessään. Aluehallintoviraston mukaan virkasuhteessa olevan ammattihenkilön kuuluu itsenäisesti harkita ja tehdä päätös, myönnetäänkö sosiaalihuollon asiakkaalle hänen hakemansa palvelu tai tukitoimenpide. Asiakasohjausryhmän kannanotto asiakkaalle myönnettävistä palveluista tai tukitoimenpiteistä ei sido työntekijää. Aluehallintovirasto katsoo, että asiakkaiden palvelujen saaminen oikea-aikaisesti voi vaarantua asiakasohjausryhmän käsittelyn keston vuoksi sekä asiakasohjausryhmän palauttaessa asioita uudelleen sosiaalityöntekijän käsiteltäväksi.
Pohjois-Pohjanmaan työntekijät ovat kokeneet, että asiakasohjausryhmässä on ohjeistettu heitä tekemään lyhytaikaisia päätöksiä, tinkimään palveluiden tuntimääristä ja jopa epäämään sosiaalityöntekijän asiakkalle tarpeelliseksi arvioima palvelu.
Samansuuntaista viestiä työntekijöiltä on kuulunut myös Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta. 8.3.2025 Turun Sanomissa julkaistiin artikkeli koskien Varhan sosiaalityöntekijöiden huolta Varhan linjauksista, joiden mukaan lapsiperheiden ennaltaehkäiseviä palveluita saa myöntää vain kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja päätös on hyväksytettävä esihenkilöllä.
Sosiaalityöntekijä toimii henkilökohtaisella virkavastuulla ja tarvitsee riittävästi harkintavaltaa ja mahdollisuuksia edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Nykyiset säästölinjaukset kaventavat tätä harkintaa ja aiheuttavat viiveitä, jotka voivat kriisiyttää lasten ja perheiden tilanteet.
Nyt viimeistään on aika panostaa ennaltaehkäiseviin toimiin, jotka auttavat estämään ongelmien pahenemista ja luovat pitkän aikavälin säästöjä. Malli tähän olisi jo olemassa – kysymys kuuluukin, miksi Imatralla aikoinaan kehitettyä mallia ja siinä saatuja tuloksia ei hyödynnetä?
Henna Komonen
VTM (sosiaalityöntekijä), OTM
toimitusjohtaja
Merikratos Oy
