Mitä lastenkodissa tapahtuu öisin? Mitä työtehtäviä yöllä voi olla? Aapeluskodin Anni-yökön ajatuksia (t)yöstään
Olen työskennellyt lastensuojelussa reilu 10 vuotta. Viimeiset kaksi vuotta olen toiminut yötyöntekijänä Aapeluskoti Hemmilässä. Työssäni tärkeintä on taata jokaiselle lapselle riittävä uni ja lepo, sekä olla yön pimeinä tunteina läsnä turvallisena aikuisena.
Sammutan valoja, siivoan päivän touhuja. Lapset siirtyvät hiljalleen huoneisiinsa. Hieron päivän leikeissä väsähtäneitä jalkoja tai olkapäitä, jotka liian pieninä ovat tottuneet kantamaan suurta painoa. Peittelen, tuon vettä, silitän ja lupaan; tänä yönä olet turvassa. Pidän huolta sinusta.
Työkaverit lähtevät. On hiljaista ja ulkona pimeää. Tarkistan Wilmat ja sähköpostit, katson kalenterista mitä huomioitavaa aamuun. Joku teineistä vaeltaa toimistoon. Uni ei tule. On jäänyt asioita painamaan, tarvitsee kuuntelijaa. Puhuu peloistaan, yritän ottaa osan taakasta kannettavaksi, olla läsnä. Saatan huoneeseen, pyydän tulemaan uudestaan, jos uni ei vieläkään tule. Kiitän luottamuksesta ja rohkeudesta puhua vaikeista kokemuksistaan.
Laitan pesukoneen pyörimään, hoidan päivän siivoukset. Joku lapsista käy vessassa, peittelen takaisin sänkyyn. Aamuneljältä yksi lapsista tulee unisena sohvalle kainaloon. Näki pahaa unta, huoneessa yksinolo pelottaa. Mennään yhdessä huoneeseen, tarkistetaan sängyn alta möröt. Istun sängynlaidalle kunnes uni voittaa.
Kouluaamu, aikaiset herätykset, minuuttiaikataulu taksien kanssa. Keitän kahvit ja puuron, joku lapsista tulee aamuvirkkuna seuraksi. Herätän muut, tiedän jo, sinut hiljaa valoja sytyttämättä ja sinut hieman tönien ja kovaan ääneen puhuen. Aamuvuoro saapuu, nopea rapsa tulevasta päivästä. Autetaan lapsia aamutoimissa, yksitellen saatetaan uuteen päivään. Joku kysyy, koska nähdään taas. Halataan, tulen taas pian. Talo hiljenee jälleen. Työvuoroni on ohitse, aika lähteä nukkumaan.
Anni Lukander
sosionomi (AMK), yötyöntekijä
Aapeluskoti Hemmilä