Vuodesta 2013 alkaen on 20. maaliskuuta vietetty YK:n onnellisuuden päivää, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota onnellisuuden merkitykseen ihmisten hyvinvoinnissa ja maailmantilassa.
Tällainen juhlapäivä on itseltäni jäänyt aiemmin huomioimatta, tai ainakin tallentumatta muistiin, ja tätä kirjoittaessa huomaan onnellisuuden äärelle pysähtymisen todellakin olevan paikallaan. Maailman- ja hyvinvointivaltion tila huolestuttavat ja välillä tuntuu, ettei hyviä uutisia juuri kuulekaan. Epävarmuudesta ja vaikeuksista huolimatta maailmassa on kuitenkin koko ajan myös paljon onnellisuutta ja onnellisuutta voi olla myös murheen ja pimeyden keskellä.
Maailman onnellisuusraportti (World Happiness Report) on julkaistu jo 10 kertaa ja sen mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. (Mahtaisivatko kirjoittajat alkaa epäillä raporttinsa luotettavuutta, jos tulisivat vierailulle marraskuussa?) Viimeisen kuuden vuoden ajan Suomi on pysynyt raportin kärkipaikalla, ja sitäkin ennen aina kymmenen onnellisimman joukossa. Mikä tämän päivän merkitys meille täällä pohjolassa siis onkaan ja miten sitä pitäisi juhlistaa?
Kel onni on, se onnen kätkeköön
Suomalaisten suhde onneen ja onnellisuuteen on mielestäni murheellinen. Onnellisuuteen voidaan suhtautua jonain ”amerikkalaistyylisenä”, päälle liimattuna ja feikkinä. Somessa esitellään onnellisuutta monisanaisesti ja (joskus?) filttereiden läpi korjattuna, mutta näihinkin onnellisuuden esittelyihin suhtaudutaan usein väheksyen tai mitätöiden (”eipä tuonkaan elämä oikeasti ihan tuollaista ole”). Mietin, onko todellinen onnellisuus jotain sellaista, mikä ei kaipaa muiden hyväksyntää. Riittääkö, että tiedän sen itse? Mutta tekeekö toisaalta onnellisuudestaan muille kertominenkaan siitä jotenkin epäaitoa? Pitääkö se onni kätkeä siksi, ettei toisille tulisi paha mieli tai kateus kouraisisi vatsasta. Vai pelkäämmekö oikeasti, että jos hyvästä huutelee, niin se otetaan pois? Toisaalta tietoisuus siitä, kuinka vaikeissa olosuhteissa niin kovin monet elävät, saa pohtimaan onko minulla, hyvinvointivaltion etuoikeutetulla kasvatilla, edes oikeutta juhlistaa onnellisuutta.
Nyt on kuitenkin niin, että kenenkään onnellisuus – todellinen onnellisuus – ei ole keneltäkään toiselta pois. Onnellisuus ei ole yhtä kuin vauraus tai menestys, eikä onnellisuutta mitata suoritteilla. Onnellisuus auttaa näkemään hyvän ja tekemään hyvää. Uskoakseni jotain tällaista on myös YKn juhlapäivän tarkoitus. Muistuttaa siitä, että onnellisuutta voi kokea monenlaisissa, vaikeissakin oloissa. Onnellisuuden tavoittelu ei muuta olosuhteita, mutta vaikuttaa merkittävästi kokemukseen ja elämänlaatuun. Onnellisuutta ja iloa voi, saa ja on tärkeää voida tuntea myös pimeässä. Onnellisuutta mahtuu myös surun keskelle, pelkoa se helpottaa ja vihan tunnetta heikentää. Onko onnellisella ihmisellä syytä satuttaa, sortaa tai vallata?
Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta se oli suuri,
ja luulenpa siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri
-Eino Leino
Miten onnellisuuden päivää sitten sopisi juhlistaa? Ehdottaisin, että tekisimme sitä tänään olemalla kiitollisia jostakin. Huomaamalla jonkin hyvän asian, tai useamman, elämässämme. Jos tunnetta vahvistaa oman havainnon jakaminen somessa, työpaikalla tai läheisille, voi senkin tehdä. Tärkeimpänä kuitenkin sen tunnistaminen ja kokonaisvaltaisesti tunteminen.
Mieti, mikä saa sinut hymyilemään tai olon kevenemään, ja uppoudu hetkeksi siihen. Jos tässä hetkessä on vaikea keksiä onnellisuuden tai kiitollisuuden aiheita, muistele jotain onnellista muistoa. Sulje silmät ja anna hetken ajan tämän asian täyttää sinut kokonaan. Huomaatko olossasi eroa? Tuntuuko kevyemmältä, kulkeeko hengitys paremmin, hymyilyttääkö?
Joskus unohdamme sen, että onnea ei mitata sen koossa tai määrässä. Kateuden, epäonnistumisen, epäreiluuden ja yksinäisyyden tunteet ovat inhimillisiä ja tavallisia, myös silloin kun itseltä ei varsinaisesti puutu mitään. Siksi pysähtyminen hyvän äärelle tekee hyvää ihan kaikille.
Onnellinen on se, joka ei murehdi sitä mitä häneltä puuttuu,
vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.
-Demokritos
Uusin maailman onnellisuusraportti julkaistaan tänään 20.3.2024. Onkohan Suomi edelleen ykkösenä?
Katri Manelius-Eriksson
psykologi
Merikratos Varsinais-Suomi
