Perhearviointi on keskeinen osa lapsi- ja perhepalveluja sekä lastensuojelua. Sen tehtävänä on muodostaa mahdollisimman luotettava kokonaiskuva lapsen ja perheen tilanteesta, vanhemmuuden edellytyksistä sekä arjen toimivuudesta. Arvioinnin pohjalta tehdään päätöksiä, joilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia lapsen hyvinvointiin, perheen saamaan tukeen ja viranomaistoimien oikeasuhtaisuuteen.
Perhearviointi ei ole yksittäinen keskustelu tai lomake, vaan systemaattinen ja vaativa ammatillinen prosessi.
Laadukas arviointi edellyttää yhteistä rakennetta ja jaettua ymmärrystä siitä, mitä arvioidaan, millä menetelmillä tietoa kerätään ja miten havainnot analysoidaan. Ilman tätä arviointi jää helposti hajanaiseksi ja työntekijäkohtaiseksi, jolloin johtopäätösten perusteltavuus heikkenee ja asiakkaiden yhdenvertaisuus vaarantuu.
Lapsen osallisuus ei ole arvioinnin lisäosa, vaan sen perusta.
Perhearvioinnin lähtökohtana on lapsen etu. Lapsen näkökulma ei synny vain aikuisten kertomuksista, vaan lapsi on itse aktiivinen tiedon tuottaja. Lapsen kuuleminen edellyttää kehitystason huomioimista, luottamuksellisen ilmapiirin rakentamista ja menetelmiä, jotka mahdollistavat kokemusten ilmaisun myös silloin, kun sanallinen kerronta on vaikeaa.
Arviointityössä tarkastellaan samanaikaisesti vanhemmuutta, perheen vuorovaikutussuhteita, arjen rakenteita ja kuormitustekijöitä. Dialoginen ja traumainformoitu työote tukee perheen kohtaamista ja vahvistaa osallisuutta tilanteissa, joissa taustalla on kuormittavia kokemuksia, kriisejä tai epäluottamusta viranomaisia kohtaan.
Perhearvioinnin menetelmät tukevat ammattilaisen ajattelua ja päätöksentekoa.
Arvioinnissa käytettävät menetelmät, kuten havainnointi, strukturoitu työskentely ja erilaiset kartoitusvälineet, auttavat jäsentämään monimuotoista todellisuutta. Ne tukevat tiedon systemaattista keräämistä ja vähentävät sattumanvaraisuutta. Samalla ne edellyttävät kykyä tarkastella havaintoja suhteessa lapseen, perheeseen ja tilanteen kontekstiin.
Perhearvioinnissa keskeistä on erottaa toisistaan havainnot, tulkinnat ja johtopäätökset. Tämä erottelu lisää arvioinnin läpinäkyvyyttä ja auttaa perustelemaan ratkaisuja sekä perheelle että yhteistyötahoille. Arviointi ei ole vain nykytilan kuvaamista, vaan myös kehityksen suuntien ja muutospotentiaalin tunnistamista.
Dokumentointi ja päätöksenteko vaativat ammattilaiselta eettistä tarkkuutta.
Arvioinnin lopputulos kiteytyy dokumentaatioon. Kirjaaminen ei ole tekninen työvaihe, vaan olennainen osa arviointiprosessia. Hyvä dokumentointi tekee näkyväksi, mihin johtopäätökset perustuvat ja millaista tietoa on käytetty. Se tukee juridista kestävyyttä, asiakkaan oikeusturvaa ja työntekijän ammatillista vastuuta.
Arviointiin liittyy aina valtaa ja vastuun kantamista. Päätöksenteon tukeminen edellyttää, että arvioija tunnistaa oman roolinsa ja rajansa sekä osaa tuoda esiin epävarmuudet ja vaihtoehtoiset tulkinnat. Tämä vahvistaa luottamusta ja vähentää riskiä yksipuolisiin tai liian nopeisiin ratkaisuihin. Hyvin toteutettu perhearviointi tukee lapsen etua, parantaa päätöksenteon laatua ja vähentää työn kuormittavuutta.
Merikratos kouluttaa sosiaalialan ammattilaisia muun muassa perhearviointien laadukkaaseen toteuttamiseen. Tarjoamme käytännönläheistä ja teoriaperustaista koulutusta, joka vahvistaa ammattilaisten valmiuksia arviointityöhön ja siihen liittyvään dokumentointiin.
