Tämä kirjoitus on osa Merikratoksen vaikuttavuuteen keskittyvää blogikirjoitussarjaa, jossa pyrimme tarkastelemaan sosiaalialan palveluiden vaikuttavuutta eri näkökulmista ja avaamaan alan keskusteluun oman näkökulmamme. Lue linkkien kautta myös kirjoitussarjamme ensimmäinen ja toinen osa.
Merikratoksella on pitkät perinteet erilaisten palveluiden tarjoamisesta sekä avo- että laitosmuotoisesti. Tekemisemme pohjautuu paitsi tutkittuun tietoon, myös pitkän kokemuksemme myötä kertyneeseen kokemusperäiseen ja kasautuneeseen ymmärrykseen siitä, mistä teoreettisista viitekehyksistä käsin ja ennen kaikkea, miten me asiakastyössä vaikutuksia ja vaikuttavuutta pyrimme edistämään. Tässä kirjoituksessa käsitellään palveluidemme punaista lankaa ja pyritään tiivistetysti avaamaan palveluidemme taustalla vallitsevia ajatuksia ja muutamia keskeisimpiä taustateorioita sekä vastaamaan kysymykseen, mikä tekemistämme ohjaa. Taustateoriat on tekstissä merkitty tummemmalla fontilla.
Ajattelemme, että hyvinvoinnin ja sen tukemisen keskiössä ovat ihmissuhteet ja tämä myös ohjaa palveluidemme sisältöä.
Työtä tehdään sekä lasten ja nuorten että heitä kasvattavien aikuisten parissa. Lapsia autetaan tukeutumaan heitä ympäröiviin aikuisiin, mikä luo edellytyksiä keskittyä iänmukaisiin kehitystehtäviin (kiintymyskeskeisyys). Aikuisia puolestaan autetaan virittäytymään lapsen kehitystasoisiin tarpeisiin ja vastaamaan niihin (mentalisaation tukeminen). Erilaisia haasteita näiden tehtävien ympäriltä pyritään poistamaan ja tarjoamaan mahdollisuuksia tässä tehtävässä onnistua.
Työskentelyämme ohjaa tarpeenmukaisuus, mikä toteutuu ammatillisen arvion sekä asiakkaan ja tämän asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa käydyssä keskustelussa. Palveluiden tarpeenmukaisuudesta keskustelu ja jatkuva yksilöllinen arviointi on vaihtoehto ennalta määritellylle kaavamaiselle toiminnalle. Toimintaperiaatteena tämä on nauttinut arvostusta mm. vaikeiden psykiatristen häiriöiden hoidossa ja nykyisin erityisesti sosiaalihuollon ja lastensuojelun kentällä (dialogisuus ja systeemisyys).
Sekä lasten että aikuisten osalta ajattelemme, että ihmissuhdekäyttäytymisemme ohjautuu osittain aikaisempien ihmissuhdekokemusten myötä.
Kaikilla meillä on historiamme, jota kannamme mukanamme (esim. traumainformoitu työote). Toisaalta meillä kaikilla on syntyessämme myös yksilölliset neuraaliset ja keholliset asetuksemme (neuropsykiatriset piirteet). Ulkoinen todellisuus ei avaudu meille kaikille samalla tavalla vaan yksilöllisten vastaanottimien ja merkityksenantojärjestelmien kautta. Molempia on hyvä huomioida ja asiakastuntemus auttaa arkisissa kohtaamisissa onnistumaan.
Lapsille ja nuorille pyritään tarjoamaan kokemuksia siitä, että vaikeiden kokemusten ja tunteiden kanssa on mahdollista turvautua johdonmukaisiin, luotettaviin aikuisiin. Tällöin avainasemassa on myönteisen tunneyhteyden ylläpitäminen. Oleellista olisi, että nuorella olisi itsenäistyessään omassa työkalupakissaan rakentavia tapoja säädellä itseään. Esimerkiksi sääntöjen noudattaminen sijoituksen aikana ei ole toiminnan ydin, vaikka se arkea ja yhteiskuntaan sopeutumista helpottaakin.
Samalla tavalla ajattelemme vanhemmuuden valmiuksien kehittyvän läheisissä ihmissuhteissa.
Asiakkaan käyttäytyminen nähdään aina kehityksellisenä tuotoksena ja sitä arvostetaan parhaana saavutuksena, johon vanhempi on tarjolla olevin resurssein kyennyt. Kuntoutuksessa työntekijät ovat sitoutuneet asettumaan tiiviiseen vuorovaikutussuhteeseen asiakkaan kanssa sellaisella kehityksellisellä tasolla, josta asiakas voi lähteä uudelleen kasvamaan tai kiinnostua sen mahdollisuudesta. Osassa tilanteita vanhempi motivoituu hakeutumaan oman hoidollisen työskentelyn piiriin. Lastensuojelussa fokus pyritään pitämään lapsessa ja vanhemmuudessa. Työntekijöidemme ensimmäinen ja tärkein tehtävä palvelusta riippumatta, on pyrkiä muodostamaan toimiva yhteistyösuhde asiakkaan kanssa.
Tekemämme työ on vahvasti suhdeperustaista.
Ajattelemme, että suhteet ovat toiminnan ydintä; reitti vaikuttamiseen, kasvuun ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Kun asiakas tuntee voivansa luottaa työntekijään ja kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään taustastaan ja kokemuksistaan huolimatta, hän todennäköisesti kokee olonsa turvalliseksi. Tämä puolestaan edistää avoimuutta ja rehellisyyttä kommunikaatiossa sekä työntekijälle, mutta myös asiakkaalle suhteessa omaan itseensä. Näin sekä työntekijä että asiakas itse saattavat saada syvällisemmän ymmärryksen asiakkaan tarpeista, mistä syntyy taitavampaa ja asiakkaan tarpeita vastaavaa toimintaa jatkossa. Asiakas itse oppii itsestään, työntekijä oppii asiakkaasta. Lopulta tarkoitus kuitenkin on tarjota asiakkaalle välineitä ohjautua taitavammin ja tyydyttävämmin elämässä.
Visa Metsälä
johtava psykologi
Merikratos Varsinais-Suomi
