Asiantuntijana avohuollossa -juttusarjan myötä pääset tutustumaan lähemmin Merikratoksen avohuollon työntekijöihin; heihin, jotka tekevät työtä perheissä suurella sydämellä.
”Työssäni haluan olla asiakkailleni mahdollistaja. Haluan olla se, jolla on aito tuntuma lapseen ja nuoreen. Toivon, että jokainen asiakkaani saa minulta jotakin käyttökelpoista tukemaan koko heidän tulevaansa.”
Olen Tapio Hovirinta ja työskentelen Merikratoksella nepsyvalmentajana erityisesti adhd- tai autismikirjon häiriö- diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten kanssa. Olen valmistunut hiljattain myös lyhytterapeutiksi, ja se on tuonut työhöni uudenlaisia näkökulmia sekä keinoja auttaa asiakkaitani. Kaikkeen antaa perspektiiviä myös pitkä työhistoria lastensuojelussa sekä oma isyys.
Työssäni haluan olla asiakkailleni mahdollistaja. Minua inspiroi mahdollisuus parantaa toisen päivää. Haluan olla se, jolla on aito tuntuma lapseen ja nuoreen. Toivon, että jokainen asiakkaani saa minulta jotakin käyttökelpoista tukemaan koko heidän tulevaansa.
”Mikään väkisin tekeminen ei toimi. On tärkeää, että jokainen lapsi löytää oman kipinänsä ja oppii ottamaan ilon irti elämästä itseään puhuttelevalla tavalla.”
Neuroepätyypillisten ihmisten kanssa tehtävä työ etenee hitaasti. Työni on jatkuvaa reagointipeliä. Tutustuttuani asiakkaaseen luon vision ja teen suunnitelman etenemisaskelista koko työskentelykaudeksi. Samalla työni on kuin ravihevosen kesytystä tai jockey -hommaa – silmälappuja avataan vähitellen ja koko ajan täytyy olla valmiina soveltamaan tai muuttamaan etenemisaskeleita; vaikka vartin välein tavoitteeseen pääsemiseksi.
Työ on kasvattanut myös omaa resilienssiäni ja kykyäni soveltaa soveltamisen perään. Jokaisella asiakkaalla on oma tapansa kanavoida energiaa ja se täytyy vain löytää eri asioita kokeilemalla. Kaikessa tavoitellaan sitä, että asiakas saa rakennettua lujan betonijalan kevyen maan alle, joka ei pidä. Vanhemmat eivät voi loppuun saakka kantaa tai silottaa lapsensa kipuja vaan jokaisen lapsen/nuoren kanssa on löydettävä oma tie.
Työni erityisyyttä on , ettei yksikään hetki ei ole samanlainen kuin tuleva.
Työntekijänä toivon, että jokaisella ammattilaisella olisi kyky tavoittaa, että neuroepätyypillisen käyttäytymisen alla on aivan samoin tunteva ja kokeva ihminen kuin itse. Neuroepätyypillinen käytös ei ole epäkohteliaisuutta tai huonoa käytöstä. Sen äärellä kosketusta toiseen joudutaan vain hakemaan vähän enemmän.
