“Nyt minä olen syönyt ja ajatellut ja nyt minusta alkaa tuntua, että asiat rupeavat selviämään.” -Muumipeikko, Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Näin joulun aikaan on tullut vietettyä sijoitettujen lasten kanssa ihania yhteisiä hetkiä jouluvalmistelujen ja yhteisen tekemisen merkeissä. Koulutyöt ja arjen kiireet on voitu joululoman ajaksi pistää sivuun ja kaivaa pulkat ja luistimet varastoista. Nämä hetket lasten kanssa ovat myös työntekijälle erityisen antoisia ja muistuttavat siitä, miksi tätä työtä tehdään.
Itselleni tärkeimpiä hetkiä ovat ne, kun lapsi tulee halaamaan tai oppii asian, jota on jo useampi vuosi yhdessä harjoiteltu. Merikratoksen nimi, kreikan kielen sana “merikratos”, joka tarkoittaa voiman ja jaksamisen jakamista, kiteyttää työmme tarkoituksen ja sen luonteen lasten ja perheiden kanssa paremmin kuin hyvin. Ihminen ja aidot kohtaamiset niin lasten, vanhempien kuin muiden verkostojen kanssa ovat koko ajan työn keskiössä ja mielessä.
“Muumipeikko sulki silmänsä, ja ajatteli: Kuinka erilaisia me kaikki olemmekaan.” -Muumipeikko, Taikatalvi (1957)
Toki työn taustalla ovat mielessä myös lasten yksilölliset ja asiakaslähtöiset tavoitteet. Kenen kanssa harjoitellaan bussilla kulkemista, kenen kanssa säästämistä, ketä tarvitsee harjoitusta peliaikojen kanssa ja kenen kanssa harjoitellaan vuorovaikutustaitoja. Jokaisella on erilaiset tarpeet ja jokainen lapsi kohdataan ja hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen on myös tärkeä osa yhteisöä ja saa vaikuttaa yhteiseen tekemiseen, toiveruokiin ja kotitöihinkin. Yhdessä opitaan tärkeitä taitoja ja koetaan uusia asioita.
Työn keskiössä niin loma-aikoina kuin arkenakin on omaohjaajatyö ja kiintymyssuhde. Omaohjaajat vastaavat lapsen asioista, toimeenpanevat hoito- ja kasvatussuunnitelmaa, pitävät yhteyttä lapsen verkostoihin sekä käyvät läpi lapsen menneisyyttä ja suuntaavat katsetta tulevaan. Työtä tehdään omalla persoonalla ja suurella sydämellä, siinä ollaan aidosti läsnä niin, että sekä lapsi että perhe tulevat kuulluksi. Tärkeille aikuisille uskalletaan kertoa niin ilot kuin surutkin.
“Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.” -Muumipappa, Muumipapan urotyöt (1950)
Sijoitettujen lasten vanhemmat kaipaavat myös tukea lapsen sijoituksen kaikissa vaiheissa. Lapsen sijoittaminen pois omasta kodista on aina vanhemmalle ja lapselle rankka kokemus. Se voi aiheuttaa kriisin sekä lapselle, että vanhemmalle. Kriiseistä on mahdollista toipua, kun saa tukea ja pystyy käsittelemään asiaa. Vaikka monesta vanhemmasta voi siltä tuntua, ei vanhemmuus lopu sijoitukseen. Vanhemmalla ja hänen kyvyllään toimia vanhempana on hyvin iso merkitys lapselle niin sijoituksen aikana kuin sijoituksen jälkeenkin oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa. Tukea saavalla ja oman kriisinsä käsitelleellä vanhemmalla on paremmat mahdollisuudet toimia lapsensa tukena.
“Hän oli valtavan mielissään siitä, että isä puhui hänen kanssaan suurista, tärkeistä asioista, ja hän pinnisteli ankarasti ymmärtääkseen, mitä isä tarkoitti.” -Muumipeikko, Muumipappa ja meri (1965)
Vanhempien tukeminen siis auttaa myös lasta. Lapset ja etenkin he, joilla voi olla traumataustaa, vaistoavat vanhempien tuntemukset ja hädän helposti. Lapsen on helpompi olla, kun hän näkee, että vanhemmilla ei ole hätää, eikä lapsi näin kanna huolta vanhemmistaan. Lapsella on myös turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä, silloin kun hän tietää ja näkee, että kaikki aikuiset, niin vanhemmat kuin työntekijätkin työskentelevät lapsen edun eteen yhdessä.
Aapeluskodeissa omaohjaajat toteuttavat vanhempien kanssa vanhemmuuden työskentelyä. Vanhempia tavataan säännöllisesti ja keskustellaan työskentelyn tavoitteista, vanhemman omista asioista ja tarpeista, vanhemmuudesta, käsitellään lapsen ja perheen menneisyyttä ja suunnataan katsetta tulevaan. Aihealueisiin liittyen voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, kuten käsitellä mennyttä aikajanan kautta tai pohtia lapselle tärkeitä ihmisiä verkostokartan kautta. Aikuisten hyvällä yhteistyöllä ja turvallisella läsnäololla lapsi ei joudu ristiriitaiseen asemaan ja perhe saa tarpeitansa vastaavaa tukea.
“Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.” -Muumipappa, Muumipappa ja meri (1965)
Niin lapsilla kuin vanhemmillakin voi olla hyvin erilaisia tarpeita. Asioita voidaan käsitellä hyvin monin eri tavoin. Vuosi takaperin kävin hakemassa lisäkoulutusta sijoitettujen lasten vanhempien kanssa työskentelyyn, sillä koin kaipaavani lisää työkaluja vanhempien kanssa tehtävään työhön. Koulutus oli hyvin antoisa ja sain tuotua paljon uutta omaan työskentelyyni ja työryhmän käyttöön. Erilaisia menetelmiä voi olla vaikka kuinka monta, mutta silti tärkeintä työssä on kohtaaminen. Toisen voi olla helpompi käsitellä asioita puhumalla asioista suoraan, toinen kaipaa visuaalista tekemistä asian käsittelyn yhteyteen ja toisen voi olla helpompi käsitellä asioita vaikkapa taiteen kautta.
Moninaisten tarpeiden takia onkin suuri rikkaus, että työryhmästä löytyy niin montaa erilaista osaamista ja erilaisia tapoja toteuttaa työtä, vaikka tavoitteet ja yhteiset linjat ovatkin samat. Yksi syy siihen, miksi itse työskentelen Merikratoksella onkin se, että työ mahdollistaa moniammatillisen tuen ja tukirakenteet ja auttaa työntekijöitä kehittämään osaamistaan. Se pitää työn laadukkaana ja varmistaa sen, että lapset ja perheet saavat juuri sellaista tukea kuin tarvitsevat. Juuri sellaista yksilöllistä rinnalla kulkemista, keskustelemista, tukemista ja tulevaisuuteen suuntaamista kuin perhe kaipaa ja ottaa vastaan.
”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. Hänen kanssaan voi puhua.” Taikurin hattu (1948)
Niina Reponen
ohjaaja
Aapeluskoti Riihinen
