Kiinnostuin alun perin lastensuojelutyöstä aloitettuani vapaaehtoistyöt lasten ja nuorten parissa. Tämä kiinnostus kasvoi ja johti siihen, että aloitin sosionomiopiskelut vuoden 2020 keväällä, haaveena tehdä tulevaisuudessa enemmän merkityksellistä työtä lasten ja nuorten parissa. Opiskelujeni alusta asti olikin selvää, että haluan tutustua tarkemmin lastensuojelun kenttään ja siihen, millaista arki lastensuojelun parissa oikeasti on – ja voisiko se olla sellaista työtä, jota haluaisin valmistumiseni jälkeen tehdä.
Kouluni järjestämillä sosionomipäivillä kuulin ensimmäisen kerran Merikratoksesta yrityksenä ja työnantajana. Erään kouluprojektini myötä tuli tutustuttua Merikratoksen toimintaan ja arvoihin vielä lähemmin. Tämän jälkeen alkoi olla itselleni selvää, että halusin tulla asiakastyön harjoitteluun Aapeluskotiin ja onnekseni se toive toteutui tänä keväänä. Aapeluskodit ovat sijaishuollon pienryhmäkoteja, joissa asuu huostaan otettuja ja avohuollon sijoituksella tai kiireellisellä sijoituksella sijoitettuja lapsia ja nuoria.
Olin ennakkoon muodostanut itselleni käsityksen, että lastensuojelulaitokset olisivat suhteellisen laitosmaisia. Itselleni tuli yllätyksenä, miten kodinomainen henki Aapeluskoti Järvenselässä on. Työntekijöistä huokuu se, että he oikeasti välittävät lapsista ja työskentely on erittäin asiakaslähtöistä. Asiakaslähtöisyys näkyy siinä, että asiakkaiden mielipiteitä kysytään jatkuvasti ja heidän toiveitaan kuunnellaan ja pyritään mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan. Ilmapiiri on lämmin, kannustava ja positiivinen. Tunnekasvatus on isossa roolissa päivittäisessä työskentelyssä. Asiakkailla on oikeus näyttää kaikenlaiset tunteensa ja ohjaajat auttavat tunnistamaan sekä sanoittamaan niitä. Aapeluskodeissa tehtävä työ perustuukin hyvin pitkälti kiintymyssuhdemalliseen työskentelyyn, johon kuuluu korjaavien kokemusten tarjoaminen turvattomassa kiintymyssuhteessa kasvaneille lapsille.
Aloitin asiakastyön harjoittelun seitsemän viikkoa sitten ja minut otettiin erittäin lämpimästi vastaan ja osaksi työtiimiä. Olen kysynyt ohjaajilta varmasti satoja kysymyksiä ja toistanut yhä uudelleen samoja kysymyksiä, ja minua on ohjattu aina lämpimästi ja kärsivällisesti. Harjoitteluaikani työpaikkaohjaaja on myös toiminut erittäin ammattitaitoisesti ja harjoittelijana koen, että hän on ollut erittäin helposti lähestyttävä. Hän on antanut minulle paljon käytännön vinkkejä ohjaamistyöhön, antanut palautetta sekä kannustanut paljon niinä hetkinä, kun itselle on jokin asia tuntunut vaikealta. Ohjaajan työssä tarvitaan erilaisia taitoja, kuten vuorovaikutustaidot, yhteistyötaidot, asiakaslähtöisyys, asiakkaiden osallistaminen ja lastensuojelua määrittävien lakien tunteminen. Näitä taitoja olen oppinut paljon harjoittelujaksoni aikana. Työpaikkaohjaajani on antanut myös paljon vapautta tehdä asioita omalla tyylilläni ja auttanut tunnistamaan omia vahvuuksiani ohjaajana.
Olen myös pitänyt erityisesti työpaikkaohjaajani toiminnassa siitä, että hän on sanoittanut omia työskentelytapojaan minulle, kertoen miksi hän toimii jossakin tilanteessa tietyllä tavalla. Tämä on auttanut omaa oppimistani ja ymmärrystäni siitä, miten lastensuojelun vakaa ammattilainen ajattelee ja ennakoi erilaisia tilanteita.
Harjoittelun aikana itselleni on korostunut entuudestaan reflektoinnin tärkeys, etenkin oman ammatillisen kasvun kannalta. Omien tunteiden havainnointi ja ymmärtäminen etenkin niissä tilanteissa, joissa joutuu kannattelemaan myös asiakkaan ehkä haastavaakin tunnetilaa, on tärkeää. Olen kokenut tärkeäksi myös tunnistaa oman lapsuuteni kiintymyssuhdemallin ja mitä vaikutuksia sillä voi olla asiakastyössä, jossa ohjaan turvattomasti kiintyneitä asiakkaita.
Harjoittelun aikana olen pohtinut myös paljon sitä, miten lastensuojelutyö ja lastensuojeluilmoitukset näyttäytyvät monesti mediassa ja somessa pääasiallisesti negatiivisessa valossa. Monilta jää usein kolikon kääntöpuoli katsomatta. Tämän harjoittelukokemukseni perusteella voin todeta, että Aapeluskoti Järvenselässä lastensuojelutyötä tehdään suurella sydämellä, aina jokaisen lapsen parasta ajatellen.
Maarit Simula
sosionomiopiskelija
Turun ammattikorkeakoulu
