”Miten tärkeää mulle on, että sä näät mut. Että kuuntelet, ja koitat tavoittaa. Jos saisin taas sen kokemuksen, että me ollaan me – mitä se sitten tarkoittaakaan. Ja vaikka meillä olis sairautta, huolia, tai väsymystä, niin mitä me ollaan sen kaiken alla – ja mitä me valitaan olla juuri siksi. Mitä mä päätän tuoda tähän, ja mitä mä sulta saan. Olis niin helppoa vaan mennä eteenpäin, ei pohtia menneitä, eikä tätä hetkeäkään. Kulkea sun ohi, sua kunnolla näkemättäkään. Mut silti, miten tärkeää se kuitenkin on että mä sut nään.”
Me olemme kaikki suhteessa johonkin, on se sitten työ tai perhe. Pisin suhde on kuitenkin suhde itseen. Mistä minä ponnistan ja miksi, ja millainen nykyään olen. Pysähtymällä tutkimaan omaa kasvutarinaa, on mahdollisuus ymmärtää asioita itsestä, lapsistaan ja vanhemmistaan. Mielen joustavuus kasvaa sitä tahtia, kun ymmärrys asioista lisääntyy.
Jotta ei jahdattaisi ikuisesti sitä parempaa ”sitten kun” -hetkeä, on tärkeää pysähtyä tähän hetkeen – sen vahvistamiseen mitä kaikkea on nyt. Riippumatta siitä, mikä ehkä painaa mieltä ja tuo kuormaa, vaan ennemminkin juuri siksi. Kaiken keskellä ihmiselle merkityksellistä – ehkä jopa kaikista tärkeintä – on tulla nähdyksi, kuulua johonkin ja merkitä jotakin.
Psykoterapiatyöni ydin on suhteessa olemisen taito. Taito synnyttää dialogia, milloin yksilön ja terapeutin, milloin perheenjäsenten välille. Saada olla mahdollistamassa kuulluksi tuleminen sekä tärkeiden ja merkityksellisten asioiden jakaminen. Pysähtyä vanhemmuuden kipupisteiden äärelle tai vahvistaa parisuhteen yhteyttä. Auttaa yksilöä oivaltamaan oman käytöksensä syitä, vahvistaa toimijuutta ja löytää merkityksiä. Auttaa vanhempaa ja lasta vuorovaikutukseen silloin, kun he eivät itse siihen pysty. Antaa sanat sille, mikä muutoin sanomatta jää. Itkeä rinnalla, kun ollaan elämän haurauden äärellä ja tukea, kun omat voimavarat loppuvat. Auttaa jäsentämään solmussa olevia tunteita ja sanoittaa se, mitä asiakas jo hapuilee, löytämättä itse sanojaan.
Perheterapiassa kootaan yhteen perheenjäseniä, mahdollistetaan turvallinen tila puhua ja opetellaan kuuntelemista. Hahmotellaan omaa tapaa nähdä maailmaa ja suhteita ja pyritään tavoittelemaan ymmärrystä erilaisista näkökulmista. Se, miten itse kokee, voi olla jotain hyvin erilaista kuin vaikka sisaruksen tai puolison kokemus. Informaatio löytyy eroista – yritetään yhdessä tutkia ja ymmärtää, mitä nämä erot meille kertovat. Olennaista on antaa tilaa erilaisille näkemyksille ja ymmärtää että yhteinen tarina muodostuu siitä kaikesta, mitä me olemme yhdessä. Terapeuttina autan asiakkaita yhteyteen, pidän huolta siitä, että jokaisella on tilaa ja kannattelen yhteyttä silloin, kun se on heille itselleen liian raskas kannettavaksi. Tärkeämpää kuin puhua, on kyky kuunnella. Ja miten tärkeää onkaan olla auki sille, mitä toinen siinä hetkessä rohkenee sanoa – kulkemalla puolimatkaan vastaan, voi saada enemmän kuin uskoikaan.
Anu Vesaniemi
voimavarakeskeinen perhe- ja paripsykoterapeutti
Merikratos Varsinais-Suomi
