Lokakuun alussa tulee 2 vuotta siitä, kun avasimme uusimman yksikkömme, perhekuntoutuskeskus Kajon Liedossa. Matka ajatuksesta kuntoutustyön aloittamiseen ja siitä tähän päivään on ollut pitkä ja monivaiheinen. Siihen on tarvittu paljon samoilla arvoilla operoivia ammattilaisia, osaamista ja sinnikkyyttä, sekä aitoa halua kuulla, nähdä, oppia ja ennen kaikkea auttaa. Nyt monen monta rikasta kokemusta ja kohtaamista mukanani muistelen jokaista perhettä, joiden kanssa tiemme ovat Kajossa kohdanneet. Ajattelen myös työryhmäni jokaista ammattilaista, joka tekee työtä perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi itsensä ja osaamisensa likoon laittaen. Jaan muutaman lukuisista muistoistani. Ne perustuvat koettuun ja elettyyn Kajossa, mutta sen verran sävytettynä, etteivät henkilöt ole tunnistettavia.
Kiitos sinulle vanhempi, joka lopetit päihteidenkäytön kaikkien sekavien vuosien ja epäonnistuneiden yritysten jälkeen saadessasi oman pienokaisen syliisi. Muistan hyvin, miten hän sytytti silmäsi. Tiesin sillä hetkellä sinun olevan tosissasi ja sen osoitit todeksi. Kiitos rohkeudestasi ottaa apua vastaan ja asettua kuntoutumaan. Muistan pelkosi pikkuisen menettämisestä taustasi takia. Pelko onneksi hälveni ja pystyit kotiutuessasi jo luottamaan omaan vanhemmuuteesi. Pystyit myös luottamaan siihen, että ihmiset ympärilläsi haluavat sinulle hyvää ja olet avun arvoinen. Siihen pääseminen vaati paljon työtä sekä sinulta että työryhmältä. Uskon sinuun ja näen sinut ihmeiden ihmeenä. Toivottavasti pystyt itsekin näkemään. Älä ikinä unohda mitä olet omalla työlläsi saavuttanut. Äläkä enää koskaan hylkää itseäsi.
Mietin usein myös sinua pieni, joka lähditkin Kajosta uuteen kotiin. Toivottavasti arkeesi on mahtunut leikkiä, tutkimista ja vähän jekkujakin. Toivon, että olet saanut turvalliset rajat ympärillesi aikuisten asettamana. Niiden sisällä on hyvä kasvaa. Olet ainutlaatuinen juuri sinuna ja jätit jälkeesi paljon hauskoja sattumuksia, joita vieläkin muistelemme. Tietysti jälkeen jäi muutakin. Jäi surua siitä, että perheenne ei voinut yhdessä kotiutua. Jäi surua myös vanhempasi puolesta. Hän halusi sinulle pelkkää hyvää, mutta voimavarat eivät vahvallakaan tuella riittäneet turvaamaan kasvuympäristöäsi. Toivon, että yhteistä matkaanne kuitenkin tukee jatkossakin joukko lämpimiä ja välittäviä ammattilaisia. Tiedän, että tulet kyllä pärjäämään ja löydät paikkasi. Sydämestäni toivon kaikkea hyvää myös vanhemmallesi. Hän on niin valtavan tärkeä vanhempanasi, nyt ja aina.
Liikutun arjen työssä vähän väliä sinusta omaohjaaja, joka teet perhekuntoutustyötä suuri sydämesi auki, itseäsi säästämättä. Kannat suurta vastuuta omasta työstäsi sekä Kajon työn laadusta. Kohtaat jokaisen uuden perheen aina kunnioittavasti ja tuot turvaa, kun perheen oma koti jää taakse ja perhekuntoutuksen ovi aukeaa. Kun vanhempi pelkää lapsensa menettämistä, kun häpeä sulkee suun ja laittaa torjumaan avun ja välittämisen ympärillä, et koskaan luovuta. Kohtaat pelot ja hälvennät häpeää. Säätelet sekä lasta että vanhempaa, asetat turvallisia rajoja ja otat vaikeimmatkin asiat kunnioittavasti puheeksi, mutta koskaan et hylkää. Ymmärrätköhän itse, kuinka lähtemätön se jälki on, jonka jätät niin moneen. En taida osata edes pukea sanoiksi sitä, kuinka paljon työtäsi ja sinua arvostan. Olet meille kaikille myös tosi rakas.
Kiitos luottamuksestasi sosiaalityöntekijä, joka valitsit asiakasperheesi kuntoutusyksiköksi juuri meidät. Sinulla toden totta oli valinnan varaa, koska välimatkamme on niin tavattoman pitkä. Se saa olon nöyräksi ja kiitolliseksi. Kannat suurta vastuuta lapsen asioista vastaavana viranomaisena. Joudut tekemään vaikeitakin päätöksiä ja tiedän, että haluaisit tarjota perheelle enemmän aikaasi, mutta työssäsi tarvitsevia on niin paljon, ettei aikasi aina riitä. Jatkamme täällä siitä, mihin sinä jäät. Kokemuksesta uskallan luvata, että vaikka kuntoutuksen alkuun liittyy monenlaista sekavaa, vaikeita tunteita, ehkä vastustustakin, kaikki asettuu kyllä paikalleen. Teemme jokaisena päivänä paljon työtä sen eteen, että asiakasperheesi voi palata yhdessä ja paremmin voivana kotiin.
Työryhmäni tietää, miltä näytän aina tuulettaessani, kun innostun ihmeistä, joita Kajossa tapahtuu. Tuulettelin silloin, kun kuulin kuinka yksi yhteisön nuorista oli viisaasti ja rauhoittaen lohduttanut toisen perheen pienempää tämän itkiessä ja ikävöidessä äitiään. Tuulettelin myös silloin, kun yhteisön vanhemmat tukivat ja rohkaisivat huoliaan ja pelkojaan avannutta uutta yhteisön vanhempaa ja saivat tämän olon hetkeksi kevenemään. Tuuletin silloin, kun kuulin villistä vesisodasta, johon omaohjaajat olivat asiakasperheensä kuntoutuksen päättyessä perheen kanssa heittäytyneet. Riemun kiljahduksia, armotonta kastelemista ja lopuksi yhteinen liikuttuminen silkasta yhteenkuuluvuudesta, ilosta ja sitten vähän haikeudesta. Tuulettelin huojentuneena silloinkin, kun työryhmän sinnikkäällä tuella vanhempi sai taas vauvansa palaamaan kontaktiin, mistä hän oli alkanut tipahtelemaan. Sen piti tapahtua ja se tapahtui.
Kiitos jokainen pieni ja suurempi ihme Kajon kahden vuoden matkalla. Tästä on turvallista jatkaa.
Hanna Seppälä
aluejohtaja
Merikratos Varsinais-Suomi
Perhekuntoutuskeskus Kajo
