Toimintaterapian tunnettavuus vaihtelee. Jotkut tietävät siitä paljon ja osalle se on täysin tuntematon terapiamuoto. Yleinen kysymys, johon usein vastaan on; Mikä ero on toimintaterapeutilla ja neuropsykiatrisella valmentajalla? Toimintaterapiaa opiskellaan ammattikorkeakouluissa ja se on tutkinto, jossa laajasti opitaan arvioimaan, tarkastelemaan ja kuntouttamaan eri ikäisten toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. Vastaavasti neuropsykiatrisen valmentajan koulutus on opistotasoinen täydennyskoulutus, jossa saadaan kohdennettua tietotaitoa neuropsykiatristen häiriöiden (itse käytän mieluiten termiä ominaisuus) osalta.
Toimintaterapeutin ydinosaaminen on arjen ja ihmisen toimintakyvyn arvioimisessa, tukemisessa yhdessä asiakkaan ja hänen läheisten kanssa. Toimintaterapialiiton sivuilla on tiivistetysti kiteytetty toimintaterapian tavoite ja tarkoitus: ”Me toimintaterapeutit saatamme ihmisen merkitykselliseen, toimivaan arkeen, joka on aina enemmän kuin pelkkää pärjäämistä.” Monelle lastensuojelun asiakkaana olevalle perheelle arki on liian usein pelkkää pärjäämistä.
Yhteydenotto yhteistyökumppanilta tulee, jos lapsen tai perheen osalta ei ole täysin saatu selville miksi arki ei suju ja haasteet ovat kasautuneet paksuiksi kerroksiksi. Vastaus löytyy arjesta sen yksinkertaisuudessaan ja koukeroissaan. Toimintaterapeutti analysoi lapsen ja perheen toimintaa valmiuksista taitoihin saakka – havainnoidaan motoriikkaa, hienomotoriikkaa, puhetta, kirjoittamista, lukemista, hahmottamista, sensorista integraatiota (aistiyli- ja/tai aliherkkyyttä, tasapainoa, asentoja), tarkkaavuutta, sosiaalisia taitoja, kaverisuhteiden toimivuutta ja toiminnanohjausta, kun ollaan tekemisissä lapsen, nuoren tai perheen kanssa eri arkitoiminnoissa – aamuherätyksistä läksyjen tekemiseen tai jäätelöllä käymiseen.
Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden merkittävin haaste on arjessa koulunkäynti, joko sinne ei mennä, mennään myöhässä tai sieltä poistutaan kesken päivän pois. Syiden kirjo on hyvin moninainen ja yksilöllinen. Yhteistyötä koulunkäyntipulmissa tehdään moniammatillisesti ja verkostoa aktivoiden. Monien ammattilaisten ja perheen tekemien havaintojen osalta vedetään kokonaisuutta yhteen. Käydään läpi koulun organisaatiokulttuuria suhteessa lapsen käyttäytymiseen, osallisuuteen ja lapsen vaikutusmahdollisuuksiin. Tutkaillaan lapsen yksilöllisiä tekijöitä, kuten oppimista, siinä onnistumista ja pärjäävyyttä. Suoriutuvuuteen vaikuttaa myös toimintaympäristö eli fyysiset tekijät (lapsilla voi olla valo-, haju-, maku-, ääni- tai kosketusyli/aliherkkyyttä), jotka vaikuttavat lapsen stressin määrään koulupäivän aikana. Monesti liian vähäiselle tarkastelulle jää lapsen asema suhteessa muihin lapsiin sekä aikuisiin (ryhmädynaamiset tekijät). Näitä tekijöitä käydään läpi siinä vaiheessa, kun ilmenee kiusaamista. Lapsen tunteet yhteenkuuluvuudesta kouluyhteisöönsä tai vastavuoroisesti ulkopuolelle jäämisestä ovat myös sellaisia, joista paljon keskustellaan perheen sekä lasten kanssa.
Etenkin tänä aikana, kun lasten kokema kiusaaminen, kuormittuminen ja ahdistuneisuus ovat esillä julkisessa keskustelussa on tärkeää, että pysähdyttäisiin lapsen tai lasten kohdalla ja kysyttäisiin edellä mainituista tekijöistä heiltä itseltään. Kysyttäessä kokeeko kuuluvan koululuokkaan tai kouluyhteisöön – voi antaa enemmän vastauksia koulunkäyntihaasteisiin kuin kysyttäessä kavereiden määrää. Koulunkäyntiin motivoitumattomuus on ammattilaisille näkyvin tekijä, joka harmillisesti peittää alleen monia osatekijöitä sekä todellisia syitä, kuten laajat kielelliset vaikeudet, hahmottamisen pulmat tai neuropsykiatriset ominaisuudet.
Toimintaterapeutti lastensuojelussa katsoo lapsen ja perheiden arkea läheltä ja kaukaa. Yhdessä perheen ja yhteistyötahojen kanssa tehdyn suunnitelman kanssa lapsi saadaan ohjattua oikeiden ja hänelle oikeutettujen palveluiden sekä toimenpiteiden piiriin, joka tukee kokonaisvaltaista suoriutumista kaikilla arjen osa-alueilla. Hyvinvoiva ja tasapainoinen arki, jossa lasten ja perheiden ei tarvitse vain pärjätä on lastensuojelussa toimivan toimintaterapeutin työskentelyn hiljainen taustatavoite. Sen voisi ottaa meidän kaikkien ammattilaisten näkyväksi tavoitteeksi.
Mari Kekkonen
sosiaaliohjaaja, toimintaterapeutti, neuropsykiatrinen valmentaja
Merikratos Pohjois-Karjala
