Skip to main content
Ajankohtaista

Blogi: Haluan avata perheille toivon näkökulmia ja rohkaista: ”Tästä voi alkaa suunta parempaan.”

By 29.12.2020No Comments

Aloitin vastikään perhekuntoutuksen ohjaajana Merikratoksen Mikkelin yksikössä. Sitä ennen työskentelin yli 20 vuotta kuntoutuksen parissa fysioterapeuttina sekä yksityisellä että julkisella puolella. Luonnollisesti näkökulmani asiakkaaseen on siis alun perin ollut fyysinen, henkilön toiminta- ja liikuntakykyyn keskittyvä. Työskennellessäni erilaisissa kuntoutuksen tehtävissä (mm. kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseilla) huomasin toistuvasti ja selvästi, miten fyysisen toimintakyky oli vain osa asiakkaan tarinaa, ja se kytkeytyi aina hänen henkiseen vointiinsa. Näiden lisäksi oli vielä kaikki muut asiakkaan elämän tarpeet, hänen ihmissuhteensa, kasvu- ja elinympäristönsä, joilla myöskin oli vaikutuksensa kuntoutumiseen. Nuo työvuodet kasvattivat minua asiakkaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen sekä opettivat paljon kuntoutus- ja muutosprosesseista.

Pidin työstäni fysioterapeuttina, mutta samalla jokin muu kutsui. Opiskelin työn ohessa Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomi-diakoniksi, siirryin töihin ensin lastenkotiin ja sittemmin perhekuntoutukseen. Lastensuojelu- ja perhekuntoutustyöhön minua kutsuu halu olla heikomman puolella, etsiä lapsen parasta ja olla puhaltamassa paremman tulevaisuuden toivonkipinään. Rohkenen sanoa, että työ merkitsee minulle paljon; työ tuo elämään sisältöä ja iloa, mutta ennen kaikkea se on kutsumusta jakamaan sitä, mitä itse olen saanut. Voiko olla suurempaa tehtävää kuin kulkea lähimmäisen rinnalla vaikeissa paikoissa, auttaa tarvitsevaa tai puolustaa heikossa asemassa olevaa?

Tiedostan sitä tai en, elän ja teen työtä sisäistämieni arvojen mukaan. Siksi on tärkeää aika ajoin pysähtyä tarkastelemaan työn ja henkilökohtaisen elämän arvoja rehellisesti. Mitkä arvot ovat minulle tärkeitä? Miten ne näkyvät toiminnan tasolla? Miten arvoni tulevat esille kohtaamisissani?  Työyhteisön ja omat henkilökohtaiset arvoni ovat todellisia (sisäistettyjä) vasta silloin kun ne tulevat esille paitsi puheissa myös tunnistettavasti toiminnassa.

Itselleni on tärkeää ihmisen arvostava ja kokonaisvaltainen kohtaaminen sekä rohkaisu ja toivon ylläpitäminen. Olen sekä aiemmassa että nykyisessä työssäni kuten myös henkilökohtaisessa elämässäni ratkaisukeskeisesti orientoitunut. Ajattelen, että toimivimmat ratkaisut ja realistisimmat tavoitteet löytyvät ihmisen itsensä oivaltamana ja hänen voimavarojaan hyödyntäen. Voin ja voimme työryhmänä toimia vanhemmille peileinä, auttaa heitä katselemaan elämäänsä eri näkökulmista, tunnistamaan muutostarpeita sekä tarttumaan tilanteessaan oleviin lapselle parhaisiin vaihtoehtoihin. Tässäkin työssä yhteistyö on voimaa. Mutta lopulta kuntoutuminen ja muutostyö jää ihmisen itsensä vastuulle.

Perheiden kohtaaminen on tämän työn ydintä. Ajattelen, että kokonaisvaltainen kohtaaminen perhekuntoutustyössä on jokaisen perheen ja sen yksilöiden vastaanottamista kaikkine puolineen. Lämmin, ihmisen arvoa kunnioittava kohtaaminen ja halu asettua lähimmäisen rinnalle kuuntelemaan ymmärtävästi luovat pohjaa luottamukselle. Uskon, että luottamukselle ja vastavuoroiselle kunnioitukselle voidaan rakentaa työskentelysuhde, jossa ihminen uskaltaa katsoa myös omaa epäonnistumistaan ja rohkaistuu lähtemään muutoksen tielle. Haluan olla omalta osaltani avaamassa perheille toivon näkökulmia ja rohkaisemassa: ”Tästä voi alkaa suunta parempaan.”

 

Leena van den Belt

perhekuntoutuksen ohjaaja

Perhekuntoutuskeskus Luotsi

Merikratos