Merikratoksen toinen perhekuntoutuskeskus, Kajo, avattiin Turun naapuriin Lietoon lokakuussa 2020. Uusi yksikkö on herättänyt ilahduttavan paljon kiinnostusta vanhoissa ja uusissa yhteistyökumppaneissa, turuilla ja toreilla. Niinpä hyödynnän Kajon saaman palstatilan ja kokoan tähän Usein Kysytyt Kysymykset Kajosta. Vastaukset on turkulaisittain ”ei virallissi, mut torellissi”.
”Millanen se Kajo on?”
Kajo on uusi rakennus, joka on suunniteltu perhekuntoutukseen neljälle perheelle. Asiakkaat ovat kuvailleet Kajoa viihtyisäksi, lämminhenkiseksi ja turvalliseksi. Mitäpä siihen lisäämään.
”Mimmosta on uuden yksikön avaaminen?”
Työlästä. Innostavaa mutta työlästä. Joskus olet saattanut toivoa jollakin työpaikalla, että kunpa ei olisi vanhoja käytäntöjä, rutiineja tai ”näin me ollaan aina tehty” -mentaliteettia. Sitten kun olet sellaisessa tilanteessa seitsemän uuden työkaverin kanssa, toivot että ympärillä olisi jotakin tuttua ja turvallista. Ihminen tarvitsee rutiineja. Minkä kahvikupin otan ja kenen viereen istun sitä juomaan. Ensin piti tietysti ostaa ne kupit ja keitin. Siinä kun ensitöiksemme kalustimme ja sisustimme Kajon sydämen eli yhteiset tilat ja neljä asuntoa, niin oppi tietämään uusista työkavereista monia sellaisiakin juttuja, mitä ei välttämättä tiedä vanhoistakaan kavereista. Homma saattoi hetkittäin muistuttaa uusioperheen perustamista, sillä erotuksella, että meitä äitejä, isejä, exiä ja nykyisiä kumppaneita oli aika monta. Hyvin olemme kuitenkin mahtuneet saman katon alle.
”Kummosii asiakkaita teil on?”
Ympärivuorokautinen laitosperhekuntoutus on jämerä lastensuojelun avohuollon tukimuoto ja monia kiinnostaa se, millaiset perheet laitosperhekuntoutukseen tulevat. Usein ihmisillä on hyvin stereotyyppinen mielikuva lastensuojelun asiakkaista. Ehkäpä laitokseen päätyvät ne kaikkein epäonnistuneimmat vanhemmat, joiden vikalistaa miettiessä vain median rikastuttama mielikuvitus on rajana. Totta on, että kaikki eivät ole saaneet parhaita mahdollisia eväitä elämään ja kaikki eivät aina ole valinneet sitä vaihtoehtoa, joka olisi paras lapsen kannalta. Oikeastaan harva meistä on. Perhekuntoutuksen tarpeelle ei kuitenkaan ole mitään yhteistä selittävää tekijää tai syytä. Mutta on olemassa kaksi meidän asiakasperheiden vanhempia yhdistävää piirrettä. Nimittäin rohkeus ja halu ottaa apua vastaan. En keksi hermostuttavampaa asiaa kuin se, että pitäisi muuttaa perheensä kanssa vieraaseen ympäristöön ja leväyttää arkensa, vanhemmuutensa ja elämänsä muiden nähtäville. Arvostan jokaista vanhempaa, joka sen tekee perheensä tulevaisuutta ajatellen. Arvostan suuresti.
”Mitä te siel sit niinku teette?”
Nähdään asiakkaat hyvinä, kykenevinä ja arvokkaina. Nostetaan asiakkaan voimavarat käyttöön ja vahvistetaan toimijuutta. Pidetään toivoa yllä ja uskotaan muutokseen silloinkin, kun asiakkaan oma mieli on niin kuormittunut, ettei hän itse pysty. Ollaan perheiden puolella. Pidetään lapsen tarpeet mielessä. Tehdään myös kuntoutusprosessiin kuuluvia juttuja, mutta pääasiassa vain olemme ihmisiä, joille asiakkaiden asiat ovat hyvin merkityksellisiä. Siinä on jokin taika. Asiakas ei ole kuntoutuksen kohde, vaan kuntoutus on yhteistyötä ja onnistuakseen yhteistyö vaatii luottamusta.
”Mikä tekee Kajosta jotenki erityisen?”
Yhteisötyöskentely on yksi iso osa kuntoutusprosessia Kajossa. Vertaisuus, vanhemmuuden työstäminen yhdessä muiden vanhempien kanssa, kuulluksi tuleminen ja palautteen saaminen yhteisössä on ainutlaatuista. Lisäksi voisin mainita jotakin arvostavasta kohtaamisesta ja asiakkaan kunnioittamisesta, mutta me emme oikeastaan pidä sitä mitenkään erityisenä. Meille se on ainoa tapa tehdä työtä.
Jenni Reinikainen
perhekuntoutuksen ohjaaja
Perhekuntoutuskeskus Kajo
Merikratos
