Asiantuntijana avohuollossa -juttusarjan myötä pääset tutustumaan lähemmin Merikratoksen avohuollon työntekijöihin; heihin, jotka tekevät työtä perheissä suurella sydämellä.
”Haluan olla se henkilö, joka auttaa lasta ja nuorta huomaamaan hänen omat vahvuutensa ja voimavaransa ja voimistamaan ja näkyviin tuomaan hänessä olevaa hyvää.”
”Haluan olla se henkilö, joka auttaa lasta ja nuorta huomaamaan hänen omat vahvuutensa ja voimavaransa ja voimistamaan ja näkyviin tuomaan hänessä Olen Marianne Kulmala ja työskentelen Merikratoksella neuropsykiatrisena valmentajana ja kouluttajana. Olen työskennellyt jo 24 vuoden ajan henkilöiden kanssa, joilla on ADHD, autismi tai Touretten oireyhtymä. Tämänhetkiset asiakkaani ovat lähinnä nuoria ja nuoria aikuisia. Työssäni minua inspiroi sen tuoma mahdollisuus lisätä jatkuvasti ymmärrystäni siitä, miten eri tavoin ihmisen neurologia voi vaikuttaa hänen ajatteluunsa, toimintaansa ja tunteisiinsa. Työni erityisyyttä on se, ettei voi koskaan sanoa olevansa valmis, vaan joka päivä, jokaisella kohtaamisella oppii jotain uutta. Olen loputtoman utelias sen suhteen, miten eri tavoin me voimme tätä maailmaa nähdä.
”Työni erityisyyttä on se, ettei voi koskaan sanoa olevansa valmis, vaan joka päivä, jokaisella kohtaamisella oppii jotain uutta.”
Koen, että iso osa työtäni on toimia tulkkina nepsyn ja neurotyypillisen ajattelutavan välillä. Arjessa autan asiakkaitani ymmärtämään neurotyypillisten ajattelua sekä tapoja toimia ja vastaavasti pyrin avaamaan neurotyypillisille nepsy-henkilöiden ajatusprosesseja. Samaan olen pyrkinyt myös kirjoittaessani Rufus – spesiaali lapsi sekä Saku – spesiaali lapsi ja -nuori -kirjat. Myös sosiaalisten taitojen opas Pärjää porukassa sekä tunnetaitojen opas Tuttu tunne ovat tätä ajatellen kirjoitettuja. Kaikessa viestinnässäni painotan aina, että toimin vain tiedon välittäjänä. Olen jakamassa toisen käden tietoa – sitä kaikkea mitä saan kuulla ja oppia asiakkailtani.
”On valtava etuoikeus olla ottamassa vastaan se kaikki tieto, mitä asiakkaat kokemuksistaan jakavat.”
Asiakastyössä toimin niin, että ammatillisuudesta huolimatta, olemme asiakkaan kanssa aina hyvin tasavertaisia. Viestin asiakkaalle, että meillä kaikilla on elämässämme osa-alueita, jotka tuottavat haasteita – haastealueet ovat vain erilaisia. Miten usein olenkaan saanut asiakkailtani neuvoja johonkin sellaiseen, missä en ole itse niin taitava kuin he. On tärkeää, että asiakkaat saavat näin tuntea olevansa hyviä jossakin; se vahvistaa heidän itsetuntoaan ja auttaa huomaamaan omat vahvuutensa. Usein päädynkin miettimään, että olenko itse vähintään yhtä paljon saamapuolella kuin antajana. On valtava etuoikeus olla ottamassa vastaan se kaikki tieto, mitä asiakkaat kokemuksistaan jakavat.
”Haaveilen siitä, että saisin joskus olla vielä näkemässä maailman, jossa ei olisi minkäänlaisia rajanvetoja eri neurotyyppien välillä.”
Toivon, että kaikista sen kaltaisista neurologisiin erityispiirteisiin liittyvistä ajatuksista päästäisiin eroon, joilla halutaan nepsy-henkilöiden muuttavan itseään tai yritetään eri tavoin heitä muuttaa/”normalisoida”. Itse ajattelen, että jokainen heistä on juuri hyvä sellaisenaan – pulmia heidän arkeensa aiheuttavat ympäristö sekä meidän neurotyypillisten joskus liian jyrkät asenteet. Ympäristöä ja asenteita pitää muuttaa neuroystävällisemmäksi. Vain omalla esimerkillämme ja tavallamme kohdata toiset ihmiset, voimme sen tehdä. Itse haaveilen siitä, että saisin joskus olla vielä näkemässä sellaisen maailman, jossa ei olisi minkäänlaisia rajanvetoja eri neurotyyppien välillä. Olisi vain eri lailla ainutlaatuisia ihmisiä.
