Johdanto
Pääministeri Marinin hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on viranomaisiin kohdistuvaan häirintään, uhkailuun ja maalittamiseen puuttuminen. Ongelmakohtiin tarttumista pidetään välttämättömänä, sillä ilmiö on kasvussa ja viranomaistoiminnan vaikeuttamisen nähdään uhkaavan demokraattista oikeusvaltiota. Huomiota on nyt kiinnitetty työtehtäviin perustuvien rikosten saattamiseen tutkittaviksi, sillä asioiden eteneminen on usein pysähtynyt työntekijöihin kohdistuneen painostamisen tai koston pelkäämisen vuoksi.
Haasteeseen on vastattu viimeisimpänä työtehtäviin perustuvan laittoman uhkauksen säätämisellä virallisen syytteen alaiseksi. Näin rikosilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, eikä tekijän tuomitseminen edellytä sitä, että uhri vaatisi asiassa rangaistusta. Sen ohella, että yhä useampi rikos saatetaan näin tutkinnan kohteeksi, rikoksesta epäillyn perusteet kostotoimenpiteille heikkenevät.
Esimerkiksi työterveyslaitos ja Talentia esittävät, että asiakasväkivaltaan tulisi soveltaa nollatoleranssia. Asiakasväkivaltaa ei tulisi missään olosuhteissa hyväksyä, vaan siitä tulisi aina tehdä rikosilmoitus. Työnantajalla on velvollisuus suojella työntekijöitään, ja tämän vuoksi rikosilmoituksen tekijän roolia onkin pyritty tarjoamaan työnantajalle. Työntekijöiden odotukset asiakasväkivallan jälkeen kohdistuvat nimenomaan työnantajaan, ja tehtävä soveltuisi työnantajalle myös siitä näkökulmasta, että asiakasväkivalta tulee tämän tietoon uhka- ja vaaratilanneilmoitusten muodossa. Rikoksesta ilmoittamisella on kuitenkin myös esteellisyyskysymyksiin saakka ulottuvia vaikutuksia. Tässä kirjoituksessa käsitelläänkin näitä painottaen sitä, kannattaako ilmoituksia tehdä, ja mitä niitä tehtäessä tulisi ottaa huomioon.
Rikosilmoituksen vaikutuksista yleisesti
Tutkimusten mukaan asiakasväkivallasta aiheutuu usein lyhyt- ja pitkäkestoisia vaikutuksia uhreille ja näiden työyhteisöille. Seuraukset voivat ilmetä psyykkisinä oireina, kuten ahdistuneisuutena, pelkotiloina, masennuksena, painajaisina, stressinä ja työuupumuksena. Lisäksi motivaatio asiakkaiden auttamista kohtaan voi alentua ja työtyytyväisyys sekä organisaatioon sitoutuminen vähentyä.
Rikosilmoitusten tekeminen auttaa uhreja tunnistamaan tapahtuneet rikoksiksi, ja jo tämän katsotaan parantavan heidän toipumisennusteitaan. Lisäksi sen, että rikoksista joutuu aina vastuuseen, nähdään hillitsevän asiakkaiden väkivaltaista käyttäytymistä jatkossa. Ilmoitusten säännönmukainen tekeminen vaikuttaa siis positiivisesti työntekijöiden työrauhaan ja -hyvinvointiin, ja sitä kautta myös organisaatioiden taloudellisiin tilanteisiin.
Siinä, missä rikosilmoitusten tekemisillä saavutetaan hyötyjä, vastapainona ilmoittamiskäyttäytymistä hillinnee se, että ilmoitusten tekemisestä aiheutuu myös työtä ja kustannuksia. Nämä vaikutukset ovat toki lyhytaikaisia, ja niiden sietäminen näyttäytyy kannattavana pitkän tähtäimen etujen mahdollistamiseksi. Samaan aikaan sille, miten rikosilmoitusten tekeminen vaikuttaa virkamiesten esteellisyyteen asiassa, voi jäädä ratkaisevaa vaikutusta toimenpiteisiin ryhtymistä harkittaessa.
Rikosilmoituksen vaikutuksista esteellisyyteen
Hallintolain (6.6.2003/434) 28 §:n mukaan virkamies on esteellinen muun ohessa silloin, kun luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Tällaisen perusteen tulisi olla ulkopuolisen tarkkailijan havaittavissa ja vastattava vaikutukseltaan laissa erikseen täsmennettyjä esteellisyysperusteita.
Rikosilmoituksen tekemisen ja esteellisyyden suhdetta on täsmennetty korkeimman hallinto-oikeuden lausumalla, jonka mukaan virkamiehen asianomistajana tekemä tutkintapyyntö voi vaarantaa luottamuksen tämän puolueettomuuteen siitä huolimatta, ettei tämä vaatisi asiassa rangaistusta. Lisäksi apulaisoikeuskansleri on todennut, että rikosilmoituksen tekeminen osoittaa virkamiehen varsin latautunutta suhtautumista asiakkaaseen riippumatta siitä, mikä on ollut motiivina ilmoituksen tekemiselle.
Selvää on, että ainakin asianomistajan itsensä tekemä rikosilmoitus johtaa hänen esteellisyyteensä asiassa. Esteellisyys taas johtaa aikaa ja vaivaa vievään työn uudelleen järjestelemiseen työpaikalla, mikä voi alentaa niin työntekijän kuin työnantajankin motivaatiota rikosten tutkittavaksi saattamiseen.
Huomionarvoista on, että esteellisyyden syntyminen vaikuttaisi olevan kierrettävissä sillä, että työnantaja tekee rikosilmoituksen uhrin puolesta. Työnantajan itsenäisille ratkaisuille ei tule antaa vaikutusta arvioitaessa sitä, miltä työntekijän suhtautuminen asiakasta kohtaan näyttää, eikä työnantajan tekemän ilmoituksen tule siten johtaa siihen, että työntekijä katsottaisiin esteelliseksi asiakkaan asiassa.
Järjestelyn vaikutusta voidaan kuitenkin pitää tulkinnanvaraisena, sillä ilmoituksen taustalla vaikuttaisi joka tapauksessa työntekijän tekemä ilmoitus uhkaavaksi tai vaaralliseksi kokemastaan tapahtumasta. Jo tällaisen ilmoituksen tekemisen, tai jo sen taustalla vaikuttavan kokemuksen voitaisiin katsoa herättävän epäilyksiä siitä, ettei työntekijä suhtaudu asiakkaaseen puolueettomalla tavalla. Oikeuskäytännössä huomio on kuitenkin kiinnitetty rikosilmoituksen tekemiseen, eikä tällaisia tulkintoja ole esiintynyt.
Lopuksi on hyvä muistaa, että sosiaalityössä myös esimies tekee työntekijän asiakkaita koskevia päätöksiä. Näin ollen uhkakuvana on, että esimiehen tekemä rikosilmoitus johtaa esimiehen itsensä esteellisyyteen asiassa. Tältäkään osin ennakkopäätökset eivät suoraan viittaa esteellisyyden syntymiseen, sillä niissä on ollut kyse rikosilmoituksen tekemisestä asianomistajan roolissa. Kuitenkin jo rikosilmoituksen tekemisen työntekijän suojelemiseksi, voitaisiin katsoa ilmentävän esimiehen latautunutta suhtautumista hallinnon asiakasta kohtaan. Ilmoituksen tarpeen arvioiminen ja sen käytännön tekeminen on siis hyvä osoittaa esimiehen sijasta toimijalle, joka ei hoida epäillyn rikoksentekijän asioita.
Yhteenveto
Työnantajan kannattaa ottaa vastaan rooli työntekijään kohdistuneen, virallisen syytteen alaisen rikoksen ilmoittajana. Näin se tulee tältäkin osin huolehtineeksi työntekijöidensä työturvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Itse rikosilmoituksen tekemisen ohella myös ilmoituksen tarpeen arvioiminen on perusteltua jättää muun kuin työntekijän itsensä arvioitavaksi. Näin menettely ei vaikuta työntekijän esteellisyyteen, ja toisaalta rikoksesta epäillyn perusteet kostotoimenpiteille heikkenevät. Esteellisyysriskien minimoimiseksi arviointi- ja ilmoitusprosessi on hyvä osoittaa taholle, joka ei tee rikoksesta epäiltyä koskevia päätöksiä.
Tulkinnanvaraiseksi jää, tekeekö jo rikoksen uhriksi joutuneen työntekijän kokemus uhka- ja vaaratilanteesta tämän esteelliseksi. Ratkaisut ovat lähtökohtaisesti työntekijöiden itsensä käsissä, ja linjanvedot olisivat tervetulleita epävarmuuden ja epäyhdenvertaisten käytäntöjen minimoimiseksi sosiaalityön kentällä.
Jarno Heino
lakimies
Merikratos Varsinais-Suomi
Keskeiset lähteet:
- Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019.
- Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2019:76.
- Apulaisoikeuskanslerin päätös OKV/788/1/2007.
- Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 25 luvun 9 §:n muuttamisesta 226/2020 vp.
- Ei työväkivallalle. Talentia 2022.
- Sarkkinen, Marja, Ennakoi uhkaavat tilanteet työssä – Lähtökohtana väkivallan nollatoleranssi. Työpiste 2022.
- Väkivalta pois työpaikalta. Työturvallisuuskeskus 2020.
- Laitinen, Jaana, Nollatoleranssi sosiaalialan työväkivallalle. Talentia-lehti 2019.
Merikratos toteuttaa kansallisen sosiaalityöntekijöiden kohtaamaa asiakasväkivaltaa koskevan kyselyn syksyllä 2022. Kyselyyn pääset vastaamaan alla näkyvästä painikkeesta.
