Tämä kirjoitus on osa Merikratoksen vaikuttavuuteen keskittyvää blogikirjoitussarjaa, jossa pyrimme tarkastelemaan sosiaalialan palveluiden vaikuttavuutta eri näkökulmista ja avaamaan alan keskusteluun oman näkökulmamme. Lue linkkien kautta myös kirjoitussarjamme ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs osa.
Tämänkertainen kirjoitus on tehty yhteistyössä Pirkanmaan hyvinvointialueen sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimin kanssa ja kirjoitusta varten on haastateltu sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimiä. Kirjoituksessa on tarkoitus kuvata systeemisen työotteen käyttöä osana Pirhan sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimin työtä sekä erityisesti sen vaikuttavuutta asiakkaan, työntekijän ja yhteiskunnan kannalta. Kirjoitus tuo esiin myös sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimissä toimivan perhepsykoterapeutin näkemyksiä ja kokemuksia työotteeseen liittyen.
Tampereella systeemisellä työotteella on työskennelty jo vuodesta 2016 alkaen, ja työotteen käyttö on jatkunut myös Pirkanmaan hyvinvointialueella, kertoo johtava sosiaalityöntekijä Anne Riihimäki Pirhan sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimistä. Sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimin perhepsykoterapeuttina on toiminut Merikratoksen kriisi- ja traumapainotteinen vakauttava perhepsykoterapeutti Satu Deraz vuodesta 2022 alkaen.
Systeemisen työskentelyn pyrkimys ja tavoitteet
THL:n sivuilla kuvataan systeemisen työskentelyn pyrkimystä ja tavoitteita seuraavasti: ”Systeeminen toimintamalli tuo systeemisen ja perheterapeuttisen ajattelun, välineet ja rakenteet lastensuojelun käyttöön. Systeemistä työotetta voi hyvin soveltaa myös muissa lapsi- ja perhepalveluissa. Sitä käytetään myös muissa palveluissa, kuten perhesosiaalityössä ja aikuissosiaalityössä. Työskentelyn ytimessä on kunnioittava, keskusteleva ja ratkaisukeskeinen vuorovaikutus. Työn lähtökohtana ovat koko perheen ja erityisesti lapsen tai nuoren kokemukset.
Systeemisen lastensuojelun malli vastaa lähtökohtaisesti hyvin hyvän hallinnon vaatimuksia ja vaatimusta moniammatillisesta yhteistyöstä sekä velvollisuutta turvata lapsen perusoikeuksia ja osallisuutta. Hallintolain ja lastensuojelulain säännökset moniammatillista yhteistyöstä, osallisuudesta, kuulemisesta muodostavat oikeudellisen perustan systeemiselle lastensuojelulle.
Systeemisessä työotteessa lasten ja perheiden elämä nähdään laajana kokonaisuutena, jonka kaikki osat vaikuttavat toisiinsa. Syy-seuraussuhteet eivät ole siis yksisuuntaisia vaan usein kehämäisiä, jolloin jokainen systeemin osa on sekä syy että seuraus. Eri palveluissa toimivat työntekijät ovat myös osa perheen systeemiä. Heidänkin toimintansa ja valintansa vaikuttavat lapseen ja perheeseen.”
Systeeminen työskentely lastensuojelussa eroaa perinteisestä yksilökeskeisestä lähestymistavasta monella tavalla
Sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimin mukaan systeemisessä työskentelyssä asiakkaan ääni tulee avoimen dialogin kautta paremmin kuuluville, ja työskentelystä puuttuu vastakkainasettelu tai ainakin se on pienempää. Malli tarjoaa enemmän aikaa ja mahdollisuuden tarkastella asiakkaan tilannetta laajemmin ja avoimemmin pistemäisen tarkastelun ja tulipaloihin keskittymisen sijaan. Mallin avulla asiakkaan tilannetta on mahdollista tarkastella ja suunnitella pitkäjänteisemmin ja syvällisemmin, minkä avulla myös muutokset ovat todennäköisempiä kuin perinteisessä työskentelytavassa, jossa keskitytään usein yksittäisten senhetkisten asioiden ratkaisemiseen.
Sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimi pohtii, että systeemisellä työskentelyllä voisi korvata monia päällekkäisiä palveluita ja palavereja yhdistäen kaikki asiakkaan tilanteessa olennaiset tahot yhteisen intensiivisen systeemisen palaverin äärelle esimerkiksi muutaman kuukauden välein. Yhteisen dialogin ja aidon kuuntelun kautta tieto kulkisi ja olisi mahdollista saavuttaa yhteinen ajatus ja suunta asiakkaan kanssa, mikä olisi sekä inhimillistä että kustannustehokasta.
Systeemisellä työskentelyllä on perheisiin ja yksilöihin monenlaisia positiivisia vaikutuksia
Sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimi on kuullut asiakkailta paljon positiivista palautetta systeemisestä työskentelystä sekä myös itse havainnut positiivisia vaikutuksia asiakastyössä. Työskentelyn myötä luottamus sosiaalityöntekijään voi lisääntyä, jos asiakas tulee aidosti kuulluksi ja nähdyksi. Verrattuna muunlaisiin palavereihin systeemisen palavereissa ei ole asialistaa, joten tilanteeseen tulee eri tavalla rauhaa ja tilaa. Lapsi saattaa esimerkiksi ensimmäisen kerran kuulla, kun vanhemmat puhuvat suvustaan. Reflektion kuuleminen voi olla asiakkaalle erittäin voimauttava kokemus, kun haasteiden sijaan puhutaan myönteisesti ja voimavarakeskeisesti. Toki perheen haasteetkin huomioidaan, mutta reflektiossa pyritään löytämään ei-toivottujen toimintamallien taustalla oleviin syihin ymmärrystä sekä validoidaan perheen kokemusta, tuoden lapsen ääntä esille.
Sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimin yksi vaikuttavimmista palautteista tuli asiakkaalta, joka kertoi systeemisen tiimin reflektion jälkeen, että ”tuntuu kuin tuntisitte minut paremmin kuin minä itse”. Systeemisellä työskentelyllä laitoshoidon tiimi kertoo havainneensa yhteistyön syventymistä ja jopa konkreettisia muutoksia asiakkaiden toiminnassa.
Saadun palautteen mukaan asiakkaat tuntevat, että työntekijät välittävät asiakkaista aidosti ja ovat kiinnostuneita ja työntekijöistä on muodostunut inhimillisempi kuva asiakkaalle.
Systeeminen työskentely tukee myös lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää omassa työssään
Sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimissä perhepsykoterapeutti vetää systeemiset tapaamiset yhdessä johtavan sosiaalityöntekijän kanssa, minkä ansiosta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän oma ajatusprosessi lähtee aivan eri tavalla käyntiin, kun ei tarvitse itse olla vetovastuussa tapaamisesta. Tämä mahdollistaa aidon kuuntelemisen ja kuulemisen sekä luovuuden. Systeemisessä työskentelyssä pyritään pääsemään kiinni asiakkaiden elämäntarinaan syvällisemmin ja ylisukupolvisuutta ymmärtäen, jonka ansiosta sosiaalityöntekijä voi alkaa ymmärtää asiakasta paremmin ja hahmottaa asiakkaan toimintamallien taustalla olevia syitä laajemmin. Työskentely vähentää sosiaalityöntekijän painetta vastata tai tietää ratkaisuja heti, mikä myös häivyttää valta-asemaa ja voi tehdä sosiaalityöntekijästä inhimillisemmän. Sosiaalityöntekijä voi olla myös ”ei-tietämisen tilassa” ja jäädä pohtimaan, mikä oikeasti voisi olla perheen lapsen kannalta paras vaihtoehto edetä.
Positiivisina puolina systeemiseen työskentelyyn liittyen sosiaalityöntekijän itsensä kannalta sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimi nostaa esiin erilaiset itsensä rauhoittamiskeinot, turvallisuudentunnetta lisäävät keinot sekä maadoittavat harjoitukset, joita systeemisessä työskentelyssä käytetään, pyrkien vakauttamaan hankalien vuorovaikutustilanteiden tuomaa säätelypulmaa.
Näitä keinoja voi käyttää muissakin kuormittavissa tilanteissa. Kiireisen työarjen keskellä systeeminen työskentely antaa aikaa pysähtyä ja ajatella, mikä mahdollistaa uusia oivalluksia ja ajatuksia. Samalla se rauhoittaa tahtia ja mielentilaa sekä tarjoaa mahdollisuuden kehittää omaa työtä ja kokeilla erilaisia asioita, kuten järjestää asiakassuunnitelmaneuvottelu systeemisesti. Keskeistä sosiaalityöntekijän oman työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta on myös mahdollisuus taakan jakamiseen ja kollegiaaliseen tukeen.
Systeemisestä työskentelystä on erilaisia variaatioita
Systeemisen mallin vaikuttavuudesta on runsaasti kansainvälistä tutkimusnäyttöä. Suomessa mallin vaikuttavuutta seuraa THL. Systeeminen työskentelytapa on laajasti käytössä eri puolella Suomea, ja siitä löytyykin erilaisia käytännön variaatioita.
Riippumatta siitä, millainen variaatio mallista on käytössä, keskeisintä sen käytön onnistumisessa ja vaikutusten sekä vaikuttavuuden saavuttamisessa on sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimin mukaan työntekijöiden asenne. Jotta malli toimii, vaatii se innostumista, heittäytymistä sekä luovaa ja rohkeaa suhtautumista. Malli ei toimi, jos sitä suorittaa mekaanisesti tai vastentahtoisesti.
Pirhan sijaishuollon sosiaaliaseman laitoshoidon tiimin systeeminen työskentely on kiinteä osa työn rakenteita ja johtava sosiaalityöntekijä uskoo tiiminsä tavoin vahvasti työskentelyn vaikuttavuuteen ja hyötyihin. Tiimi tuo toistuvasti esiin suoraan asiakkaisiin liittyvien positiivisten vaikutusten ohella, miten paljon työskentely on lisännyt ja auttanut ylläpitämään myös omaa intohimoa ja innostusta työtä kohtaan.
Perhepsykoterapeutti on keskeisessä roolissa systeemisen työotteen käytössä.
Lopuksi vielä perhepsykoterapeutti Satu Derazin ajatuksia systeemisestä työotteesta ja systeemisyyden toteuttamisesta eri tiimeissä:
Minulla on ilo ja kunnia toimia työssäni eri hyvinvointialueilla perhepsykoterapeuttina systeemisissä tiimeissä. Olen nyt muutamien vuosien ajan saanut kokea, oppia ja jakaa viisaiden ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa vaikuttavaa, koskettavaa ja herkistävää ihmisten kohtaamista, jossa on sijaa kuulluksi tulemiselle ja asiakkaiden oman toimijuuden vahvistamiselle. Olen saanut todistaa kerta toisensa jälkeen, miten ihmiset voimautuvat omien tarinoidensa uudelleen jäsentämisen kautta, pyrkimyksenä saada kokea arvostavaa kohtaamista, jossa heidän rajojaan kunnioitetaan, huomataan heidän perhesysteemien ja sukupolvien voimavarat ja resurssit sekä mahdollistetaan heidän toipumisensa, kannatellen, vähentäen mahdollista häpeää ja auttaen heitä tunnistamaan omat sietoikkunansa rajat ja niiden vahvistamisen. Olen myös todistanut anteeksipyynnön nöyrää voimaa; sekä vanhempien osalta suhteessa lapsiinsa kuin myös viranomaisten osalta suhteessa asiakkaisiin. Kollektiivisen anteeksi pyytämisen merkitys silloin, kun prosessit eivät aidosti ole menneet kuten asiakkaat olisivat ansainneet niiden menneen.
Kuten eräs suuresti arvostamani johtava sosiaalityöntekijä on sanonut: ”Systeeminen työtapa antaa uudelleen toivoa työn mielekkyyteen ja on palauttanut uskon aitoon mahdollisuuteen tehdä vaikuttavaa sosiaalityötä.”
On monia syitä sille, miksi eri alueiden sisällä eri tiimeissä systeeminen toimii eri tavoin ja miten se myös koetaan hyödylliseksi tai kuormittavaksi. On tärkeä huomioida, että tiimin työntekijät, perhepsykoterapeutti ja johtava sosiaalityöntekijä ovat vastuussa siitä, miten systeemistä käytetään; kutsutaanko asiakkaita mukaan ja miten uskalletaan heittäytyä ”ei-tietämisen” tilaan perinteisen ”ammattilainen tietää paremmin” -asetelman sijaan. Kokemukseni mukaan työntekijät ovat hienosti rohkaistuneet pyytämään asiakkaita systeemisiin tapaamisiin sekä hyödyntävät myös perheiden verkostojen mukaan ottamista, joka on todella hyödyllinen asia perheen kokonaisvaltaisen hoidon rakentumisen suhteen, jotta kaikilla eri toimijoilla olisi sama ymmärrys perheen tilanteesta, tarpeista ja suunnasta, mihin ollaan menossa.
Kokemukseni perusteella tarvitaan myös ylätason johtamiselta selkeyttä ja pitkäjänteisyyttä, systeemisen työtavan tuntemista sekä sitoutumista systeemistä lähestymistapaa tukevaan toimintakulttuuriin. Johto vastaa työtavan mahdollistamisesta, systeemisten tiimien perustamisesta, työskentelyn käynnistämisestä, muutosprosessin ohjaamisesta, osaamisesta, työtä tukevista rakenteista ja riittävästä resursoinnista, jotta tiimit voivat aidosti toteuttaa systeemistä työtapaa.
Työntekijöiltä pyydetään heittäytymistä ja rohkeutta sekä perheiden aitoa kunnioitusta ja heidän näkökulmansa kuulemista aidosti. Se edellyttää sitä, että tiimin työntekijöiden täytyy voida luottaa toisiinsa, jotta reflektioihin uskalletaan panostaa ja jotta omia asiakkuuksia uskalletaan tuoda koko tiimin pohdittavaksi; sensitiivisesti ja kaikkia erilaisiakin näkemyksiä arvostaen. Systeemisen mallin käyttö edellyttäisi myös sen, että yksittäisellä työntekijällä ei olisi liikaa asiakkaita ja että systeemisen ”ideologiaan” ehdittäisiin perehdyttää uudetkin työntekijät. Vaikka kaikkialla nämä ”reunaehdot” eivät aina täytykään varsinkaan resurssien suhteen, on ollut upeaa huomata, miten hienosti ja sitoutuneesti työntekijät systeemisen mallin mukaan toimivat ja miten asiakkaat ovat voineet kokea tulevansa kuulluksi ja on päästy ”oikeiden asioiden” äärelle yhdessä heidän verkostojen kanssa.
Olen ollut joka kerta yhtä vaikuttunut myös asiakkaiden rohkeudesta osallistua systeemisiin tiimeihin. Antaa oma tarinansa muiden kuultavaksi ja tulla vieraiden ihmisten eteen omien haavoittuvaisten ja herkkien kokemustensa kanssa. Se jos mikä on suunnatonta rohkeutta! Monesti systeemisen tapaamisen aikana olen saanut jakaa liikuttuneisuuden tunnetta, herkistymistä, huomata inhimillisen välittämisen voiman sekä todeta, että ihmiset pääsääntöisesti yrittävät parhaansa omista lähtökohdistaan käsin ja he ansaitsevat tulla kuulluksi ja nähdyksi myötätuntoisesti ja turvallisuuteen pyrkivässä kohtaamisessa.
Tutustu systeemiseen työskentelymalliin tarkemmin: https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/kehittyvat-kaytannot/systeeminen-toimintamalli-lastensuojelussa
Satu Deraz
kriisi- ja traumapainotteinen vakauttava perhepsykoterapeutti
Henna Komonen
sosiaalityöntekijä, toimitusjohtaja
