Tämä kirjoitus on osa Merikratoksen vaikuttavuuteen keskittyvää blogikirjoitussarjaa, jossa pyrimme tarkastelemaan sosiaalialan palveluiden vaikuttavuutta eri näkökulmista ja avaamaan alan keskusteluun oman näkökulmamme. Lue linkkien kautta myös kirjoitussarjamme ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas osa.
On syyskesän keskiviikko tai torstai, yhteisesti sovittu kuukausittainen aika työnohjaustapaamiselle, sosiaalialan ammattilaisten kesken. Asiantuntijoiden työryhmä kokoontuu pohtimaan yhdessä työtään ja kokemuksiaan siinä. Ryhmän jäsenet saapuvat työskentelyä varten varattuun tilaan, joka ei ole heidän jokapäiväinen työtilansa. Ilmassa on odotusta: mistä tänään puhutaan yhdessä ja mitä kaikkea onkaan koettu kuluneiden viikkojen aikana. Tunnustellaan sopivaa paikkaa sohvalla tai nojatuoleissa, asetutaan, virittäydytään jakamaan ja kuuntelemaan, työskentely voi alkaa.
Työnohjausmenetelmä on tuttu monille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille työnkehittämisen menetelmänä, jonka tarkoituksena on tarjota ammattilaisille mahdollisuus oppia ja oivaltaa uutta omasta työstään, itsestään ammattilaisena ja siitä miten työtä voitaisiin tehdä sujuvasti ja taitavasti yhdessä, niin kollegoiden, yhteistyökumppaneiden kuin asiakkaidenkin kanssa. Menetelmän ytimessä on ohjattavien oman työn asiantuntijuuden vahvistaminen ja ammatillinen kasvu, niin yksilöllisesti kuin työyhteisönkin tasolla, taitava toiminta työn äärellä yhdessä. Työnohjaus on oman työn tutkimista ohjatusti mutta kuitenkin niin, että ohjattavat yksilöt ja ryhmät pysyvät suvereeneina, itsenäisinä ajattelijoina ja toimijoina, oman työelämänsä ja substanssiosaamisensa vaalijoina. Työnohjausmenetelmässä ei siis ole kysymys neuvomisesta tai oikeiden ratkaisujen toimittamisesta ulkopuolisen asiantuntijan (ts. konsultin) toimesta vaan toiminnasta, jossa oman substanssinsa asiantuntijat rakentavat uutta ajattelua, ja toimintatapoja ohjatun dialogin avulla.
Kuulumiskierroksella etsitään teemaa: mikä olisi sellaista mikä koskettaisi kaikkia, vai voinko luottaa siihen, että se mitä itse olen kokenut olisi riittävän tärkeää puheeksi otettavaksi? Työnohjaaja auttaa alkuun ja esittää kysymyksiä, tunnustelee tunnetiloja ja vuorovaikutuksen vivahteita, rohkaisee kokeilemaan mitkä kokemukset, ajatukset ja tunteet voisivat avata reittiä eteenpäin. Tunnustelevan keskustelun ja lomassa otetaan kontaktia ja vuorovaikutetaan, hyväksyvät katseet ja tarkentavat kysymykset kollegoilta ja ohjaajalta työntävät aavistelemaan, että oma kokemus työtilanteesta on muillekin kiinnostava. Itsemyötätuntoharjoitus antaa sysäyksen pysähtymiseen aitojen tunteiden, myös epävarmuuden ja haavoittuvuuden äärelle ja ajatuksen riekaleet alkavat tulla näkyväksi ja jäsentyä, monimutkaisten työtilanteiden ymmärtämisdialogi voi alkaa.
Vahvistava palaute sinkoilee ryhmän jäsenestä toiseen ja kiinnostusta osoittavat kysymykset ja kuuntelu energisoivat ilmapiirin ja saavat osallistujat vaihtamaan näkökulmaa, laajentamaan, syventämään omaa havainnointiaan ja asettumaan toistensa ja asiakkaan asemaan. Tietoisuus käsillä olevan asian ulottuvuuksista ja omasta suhteesta siihen lisääntyy: vaihtoehtoiset toimintatavat alkavat valottua ja ajattelun liikkumatila kasvaa. Esitetään kommentteja ja kysymyksiä siitä mitä toiset ajattelevat ja tuntevat asiasta ja tilanteesta. Peilataan mitkä ajatuksista ja arvoista ovat yhteisiä, mikä on kaikille arvokasta ja oikein, missä asioissa kokemuksemme ovat erilaisia ja mitä voimme oppia toisilta: Ollaan yhteisen äärellä niin, että jokaisella omanlaisensa suhde asiaan.
Työnohjausmenetelmän avulla ammattilaiset rakentavat itselleen henkistä työympäristöä jossa on turvallista oppia, yrittää, epäonnistua ja onnistua. Oman kokemuksen ja yhteisen kokemuksen jäsentäminen ja kuulluksi tulemisen kokemus luo tilaa mieleen, jonka avulla asiakastyössä tarvittava toimintakyky pysyy yllä ja paranee: luovuus, ongelmanratkaisu ja kommunikointi ovat tie vaikuttavaan ja tuottavaan työhön ihmisten parissa. Pelkät kokemukset eivät tuota oppimista, vasta niiden reflektointi yhdessä tuottaa arkea konkreettisesti hyödyttävää oppimista: Mitä voisin lähteä kokeilemaan? Miten havaintojamme voisi hyödyntää jatkossa? Miten työmme voisi olla entistä vaikuttavampaa? Työnohjaustapaamiset huoltavat työyhteisön keskustelukulttuuria ja vahvistavat yhteisön kykyä toimia taitavasti yhdessä muuallakin, kuten tiimikokouksissa tai muissakin yhteisissä työskentelytilanteissa. Miten puhumme toisillemme, miten asetumme kuuntelemaan toisimme?
Työskentelyn lomassa alkaa vahvistua kokemus oman ammatillisen annettavan arvosta ja siitä miten arvokasta annettavaa on tällä moniammatillisella ryhmällä, jossa jokaisen ainutlaatuisuus myös ihmisenä on hyväksytty ja arvostettu. Työskentelykerta alkaa olla lopuillaan ja tunnelma on helpottunut ahtaalta tuntunut työmieli on jäsentynyt monilla, vaikka pohdittavaa ja keskusteltavaa on varmasti jatkossakin. Ryhmäläiset valmistautuvat lähtemään jatkamaan päiväänsä omiin suuntiinsa elävän puheensorinan siivittäessä päällysvaatteiden pukemista.
Mukana viedään ajatuksia tulevasta ja menneestä, tilavampi mieli joka toimii työvälineenä mutta myös vastaanottavaisena muulle elämälle ja kokemus siitä että en ole näiden asioiden kanssa yksin.
Ville Suomäki
kehitysjohtaja, psykologi, työnohjaaja
Visa Metsälä
psykologi, työnohjaaja
